Laihdutuskulttuurista
TW: Postauksessa puhutaan laihdutuksesta.
Lääkäri kysyi vastaanotollaan hetki sitten, onko minulla ollut syömishäiriö nuorena. Ja totesin että on, mutta eikös meillä kaikilla ollut siihen aikaan? Se oli aika havahduttava ajatus.
Me kolmekymppiset kasvoimme laihdutuskulttuurin ytimessä. Meidän vanhemmat ruotivat omia kehojaan, olivat laihdutuskuureilla, mediakuvasto oli anorektisen laiha ja ”ootpa sä laihtunut” oli paras kohteliaisuus, minkä ihminen saattoi saada.
Onneksemme tämä kaikki on muuttunut hiljalleen parempaan suuntaan. Itse ainakin tiedostan omia haitallisia ajatusmalleja todella paljon paremmin, kuin 15 vuotta sitten. Laihduttaminen tuntuu nykyään jopa syntiseltä. Sellaiselta, ettei sitä oikein saa sanoa ääneen. Sellaiselta tunkkaiselta tuulahdukselta ajalta ennen älypuhelimien tuloa.
Ja silti, raskauden jälkeen oma kehoni tuntui niin vieraalta ja vaatteet liian pieniltä, että halusin pitkästä aikaa taas laihduttaa. Tietysti halusin ennen kaikkea vahvan kehoni takaisin ja tuntea itseni taas omaksi kehossani. Sen voi sanoittaa eri tavoin, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö lopulta kyseessä ollut kilojen karistaminen. Painoindeksini kolkutteli lievää ylipainoa, ja lihasmassa oli kadonnut lähes olemattomiin. 
En omista vaakaa, eikä sellaisen hankinta ole käynyt edes mielessä. Vaatteet kertovat kuitenkin, että olen laihtunut. Voi olla, että lopulta kiloja ei ole edes lähtenyt juurikaan, mutta kehonkoostumus on terveempi. On kuitenkin kevyempi olo. Voisin sanoa, että kilot lähti automaattisesti lapsen syntymän jälkeen tai että hauis on vain kasvanut lasta nostellessa.
Omalla kohdallani se olisi kuitenkin valehtelua. Olen yksinkertaisesti treenannut ja miettinyt tarkempaan, mitä syön ja minkälaisia määriä. Ja tavallaan, on myös jotenkin ristiriitaista, että terveellisistä elämäntavoista tulee jotenkin häpeällisiä. Tuntuu ettei tätä saisi sanoa ääneen. Olisi hyväksyttävämpää sanoa, että imetys tai stressi vei kilot.
Tein jo kauan ennen oman lapsen saamista päätöksen, etten koskaan tulisi puhumaan laihduttamisesta millään tapaa mahdolliselle tulevalle lapselleni. En ikinä ruotisi omaa kehoani vaan puhuisin siitä aina vain rakastavasti. En koskaan puhuisi muiden ihmisten painosta tai kommentoisi kenenkään laihtumista tai lihoamista hänelle itselleen tai muille. Sen takia tuntuu nyt oudolta myös puhua aiheesta, koska pelkään että jatkan näiden haitallisten ajatusmallien ylläpitoa tällä tavalla.
Hoikistuin aikoinaan meidän Etelä-Amerikan reissulla reippaasti, kun olin jatkuvasti jossain vatsataudissa ja kun tulin kotiin hoikistuneessa ulkomuodossani, sain jatkuvasti kuulla siitä, kuinka hyvältä näytin. Se oli tosi vinksahtanutta, sillä siitä tulee heti sellainen olo, että normaalipainoisena en näyttänyt hyvältä. Sen takia tiedän, että myös hyväntahtoiset kommentit toisen ulkonäöstä voivat olla todella haitallisia.
Psykologini sanoi, että joillain ihmisillä on sellainen alttius (en muista mitä sanaa hän käytti), että laihtuessaan hiukan, heillä jää se jollain tapaa päälle. Kun yhtäkkiä on niin paljon kevyempi, jaksavampi ja ketterämpi olo, tulee illuusio siitä, että jos vain laihdun lisää, oloni tulee olemaan vielä parempi. Ja varsinkin kun ulkopuolelta tulee jatkuvasti vihjeitä siitä, että näytät myös paremmalta näin.
Tunnistan tämän tavallaan itsessäni. Olen myös juuri se, joka nousuhumalassa ajattelee, että jos juon vielä pari lasillista, oloni on vielä rentoutuneempi. Ja kyllähän me kaikki tiedetään, ettei se mene niin.
Nykyään osaan pidättäytyä siinä lasillisessa, ja yritän muistutella samaa myös hoikistumisessa. Olen onneksi todella kaukana niistä teini-iän ajattelumalleista, enkä koe että olisi edes teoriassa mahdollista luiskahtaa sellaiseen ananaspurkki ja Coca cola zeroa -päivässä dieettin.
Silloin oli todella helppoa nähdä, että toiminta on todella epäterveellistä kaikin puolin. Oli jatkuvasti huono olo ja kehossa ei ollut koskaan voimaa mihinkään. Nyt terveellinen ruokavalio on juuri se, mikä tuo energiaa. Monipuoliset annokset takaavat sen, että saa tarvittavat vitamiinit ja tuntuu hyvältä, kun kropassa ei ole jatkuvasti joku tulehdustila päällä esimerkiksi sokerin ansiosta.
Sen takia tämä aihe onkin niin ongelmallinen. Samaan aikaan olo on vain kiistattomasti parempi niin monella tapaa nyt. Ja kuitenkin ymmärrän sen, kuinka haitallista laihdutuskulttuuri on. Meinasin pitkään olla julkaisematta tätä, sillä pelkään, että tämä ymmärretään väärin. Olen kuitenkin saanut niin paljon viestejä aiheesta jo nyt, että ajattelin nyt rohkaistua.