Mental Health Monday: Henkinen valmennus

Muuton, remontin ja muun myllerryksen keskellä oma mieli on ollut välillä melko kovilla. Olen yllättynyt jopa siitä, millaisissa paikoissa se on meinannut murtua ja se on samalla opettanut paljon. Olen pitkään jo ajatellut, että olisi kiva käydä jossain juttelemassa, jotta omiin ajatusmalleihin ja huonoihin ajattelutapoihin pääsisi pureutumaan ammattilaisen kanssa. Kuitenkin joku on estänyt, sillä esimerkiksi psykologille tai terapeutille juttelu tuntuu jollain tapaa todella vakavalta. Mietin, että eihän mulla ole mitään oikeutta mennä sellaiselle kun kaikki on tosi hyvin. 

Kuulin kuitenkin henkisestä valmennuksesta, josta innostuin heti. Se tuntui jotenkin pienemmältä kynnykseltä oman mielen syövereihin tutustumisessa. Vähän kuin joku mielen personal trainer. Uskon, että vaikka voisi kuinka hyvin henkisesti, on aina mielenkiintoista tutkailla niitä omia ajatusmalleja ja syitä joidenkin toimintatapojen takaa. Meillä on hurja määrä resursseja ihan kaikilla, mutta jostain syystä sitä koko potentiaalia ei aina saa valjastettua käyttöönsä. Esimerkiksi tässä asiassa voi henkisestä valmennuksesta olla hyötyä.

Kävin viime viikolla kokeilemassa henkistä valmennusta Marina Laveniuksella. Halusin käsitellä hiukan sitä, että minulla on esimerkiksi delegointiongelmia. Koen, että kaikki täytyy tehdä itse, sillä muuten asiat eivät tule valmiiksi tai ainakaan minun vaatimallani aikataululla. Kun lankoja pitelee aina omissa käsissään, voi jossain vaiheessa taakka käydä  vähän turhan raskaaksi.

Marina kyseli muutamia tärkeitä kysymyksiä ja kyseenalaisti aina vastaukseni, että miksi jokin asia on minulle tärkeää. Välillä teki mieli  sanoa "että no kun se nyt vaan on tärkeää olla esimerkiksi tuottelias. Piste.". Kun mieltään kuitenkin malttoi hiukan pidemmälle kaivella, opin todella paljon uusia asioita itsestäni. Tajusin esimerkiksi, että arvotan itseäni sen perusteella, mitä olen tehnyt tai saanut aikaan. Tämä on sinänsä vähän vääristynyt ajatus, sillä me kaikki olemme arvokkaita jo ihan tällaisina kuin olemme. 

Viikon verran olen aina ahdistuksen nostaessa päätään pysähtynyt kyseenalaistamaan syyt stressin takaa. Mitä tarvetta täytän tällä asialla? Voisiko tämä odottaa huomiseen? 90 prosentissa asioita aikatauluja ei ole kukaan muu asettanut kuin minä itse. Ja kun niitä tiedostaen vähän höllää, on arki sujunut melkoisesti leppoisammin. 

Teimme myös harjoituksen, jossa selvitimme arvojani ja niiden tärkeysjärjestystä. On tärkeää tietää omat arvonsa ja pohtia sitä, elääkö niiden mukaisesti. Usein kurja fiilis johtuu juurikin siitä että elää jollain tapaa arvojensa vastaista elämää. Kävin tuloksia läpi ystäväni kanssa lauantaina ja sanoin, että tärkeimmäksi arvokseni oli noussut ihmissuhteet. Silti koen että laitan esimerkiksi työn usein niiden edelle. Olen niin väsynyt viikolla työpäivän jälkeen, etten jaksa olla yhteydessä kehenkään. Koen jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä etten ole kysellyt ihmisten kuulumisia ja järjestänyt tarpeeksi aikaa heille. 

Ystäväni kuitenkin totesi, ettei tämä tarkoita varsinaisesti sitä että eläisin arvojeni vastaisesti. Vaikka olen harvemmin yhteydessä, tietää hän että arvotan ihmissuhteet yli kaiken muun. Jos jollain olisi hätä, priorisoisin aina ystävät kaiken muun edelle. Ajankäyttö on taas asia erikseen. Hän sanoi itsekin priorisoivansa aikansa töihin ja onkin todellinen uraohjus. Hän kuitenkin sanoi esimerkin, että jos ystävä sanoisi olevansa hädässä ja tarvitsevansa häntä, jättäisi hän työnsä heti ollakseen ystävän apuna. 

Näitä oli kuitenkin mielenkiintoista pohtia. En usko, että kovin moni edes tullut ajatelleeksi omia arvojaan. Ja joskus sellainen selittämätön kurja olo johtuu juuri siitä että elää täysin arvojensa vastaista elämää. 

Kyselin Marinalta, millaisien ongelmien kanss henkisestä valmennuksesta on apua ja lista oli pitkä. Jotkut hakeutuvat elämänmuutoksen tai kriisin keskellä sinne, koska kaipaa lisää työkaluja siihen hetkeen. Jotkut taas voivat todella hyvin, mutta haluavat oppia itsestään uutta ja kokeilla, voisiko voida vielä paremmin. Olipa elämänvaihe mikä tahansa, suosittelen kokeilemaan tätä. Täällä lisää tietoa vielä Marinasta. 

Kommentit

emmms (Ei varmistettu)

Hienoa, että sinulla oli antoisa käynti. Suhtautuisin kuitenkin hiukan skeptisesti tämän kaltaisiin henkisiin valmentajiin. Vähän kuin personal trainereiden kanssa, mahtuu myös henkisten valmentajien joukkoon hyviä, huonoja ja hyvin huonoja yksilöitä. Kuten Marinakin sivuillaan sanoo, mieli on vahva väline, joka voi sairastuttaa fyysisesti terveen ihmisen. Siksi kannattaa miettiä hyvin tarkasti, ketä päästää muokkaamaan omaa mieltään ja omia ajatusmallejaan. Pahimmillaan huono henkinen valmentaja voi vahvistaa oman mielen negatiivisia ajatusmalleja ja tilanne voi johtaa todella ikäviin lopputuloksiin.

Tällaisesta yhden kerran juttelusta tuskin on kenellekään haittaa, mutta jos haluaa useamman kerran käydä avaamassa mieltään jollekin, suosittelen ehdottomasti mielummin psykologin tai mieluiten psykoterapeutin koulutuksen saanutta ihmistä. Monivuotinen koulutus antaa huomattavasti paremmat valmiudet erilaisten mielten "ongelmien" tukemiseen kuin lyhyet kurssit. Valvira myös valvoo psykologien ja psykoterapeuttien toimintaa.

Olen itse sitä mieltä, että kaikkien ihmisten pitäisi käydä vähintään kerran vuodessa puhumassa asioitaan terapeutille. Ulkopuoliselle ammattilaiselle avautuminen avaa helposti omaakin mieltä ymmärtämään, mistä esimerkiksi satunnainen tyytymättömyys omaan elämään johtuu. Olen itse käynyt psykoterapeutilla, kun läheiseni sairastui vakavasti ja minulla on useampi ystävä, jotka ovat käyneet psykologilla. Suurin osa "vain" siitä syystä, että kokevat tyytymättömyyttä tai energiattomuutta omassa elämässään, vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin. Kaikilta olen kuullut vain positiivisia kokemuksia aiheesta, eikä terapiassa mietitä, onko asiat tarpeeksi huonosti, että sinne saa mennä. Rohkeasti siis kokeilemaan :)

Elisa Lepistö

Ihan varmasti henkisiä valmentajia löytyy varmasti huonojakin, mutta niin löytyy niitä terapeuttejakin tai terapiamuotojakin. Olen kuullut monia kauhutarinoita epäonnostuneista psykoterapiasessioista ja niistä on ollut mediassakin. Ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Mutta komppaan ihan täysin siinä, että kenen tahansa luokse ei kannata mieltään lähteä avaamaan. Henkinen valmennus taas, siitä en näe että voisi kamalasti olla haittaa. Esimerkiksi urheilijoille se on todella tuttua, itse haluan rohkaista muitakin löytämään niitä voimavarojaan. 

emmms (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksestasi. Kuten kommentissani sanoin, ei yhdestä (tai parista) kerrasta henkistä valmennusta varmastikaan ole haittaa. Mutta oman mielen ongelmien ratkaisijana en silti sitä näe. Huomautuksena myös, että vertauksesi urheilijoiden henkiseen valmennukseen on sikäli ontuva, että urheilijoillekin henkistä valmennusta antavat (ainakin toivottavasti) koulutuksen saaneet urheilupsykologit. Mutta totta toki on, että koulutus ei takaa, että henkilö olisi hyvä kyseisessä työssä, eivan kuten on olemassa huonoja lääkäreitä, opettajia ja putkimiehiäkin. Sanoisin kuitenkin, että pitkän koulutuksen saanut on osaa todennäköisemmin asiansa kuin muutamalla kurssilla käynyt.
En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö henkisestä valmennuksesta voisi olla jollekin apua. Vieroksun myös vähän sitä, että esimerkiksi energiahoidot teilataan täysin. Olen samaa mieltä siitä, että mitään oikeaa näyttöä niiden toimivuudesta tuskin koskaan saadaan. Mutta ihmisen mieli ja placebo-efekti ovat ihmeellisiä asioita. Joskus energiahoito, tai muu vastaava "huuhaa-hoito" voi olla se ratkaiseva tekijä, joka saa mielen esimerkiksi uskomaan muutokseen ja siten todella edesauttaa muutoksen syntymistä. Kuten sanoitkin, joku toimii yhdelle ja toinen toiselle. Mielen asioissa on kuitenkin hyvä pitää yllä tervettä kritiikkiä, eikä ajatella, että esimerkiksi henkinen valmennus ratkaisi kaikki oman elämän ongelmat. (Kuten et postauksessa väittänytkään.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.

Marina Laveniuksella ei näköjään ole yhtäkään, edes alinta mahdollista, terveydenhuollon koulutusta. Psykoterapian kaltaisen tuen antaminen on haasteellista ja siinä voi mennä todella pahasti metsään ja aiheuttaa oikeaa haittaa, kun ei ole opiskellut mielen psykologisia mekanismeja. Tästä syystä psykoterapian antaminen on rajattukin Valviran valvomille henkilöille. Itsekään lääkärinä en psykoterapiaa osaisi tai uskaltaisi antaa, sillä tiedän siinä olevan uhkansa. Jos lääkärikin haluaisi alkaa antamaan psykoterapiaa, pitäisi hänen käydä monivuotinen koulutus ja mikä tärkeintä, oma terapia. Jos terapian antaja ei ole käynyt omaa psykoterapiaa, hän helposti rakentaa omista ongelmsitaan viitekehyksiä asiakkaan kanssa toimiessaan ja helposti alkaakin asiakkaan sijaan hoitamaan itse itseään.

Kävin ihan katsomassa Marinan sivuja ja hei kamoon, hän antaa ENERGIAHOITOJA, joiden vaikutukseksi hän lupaa seuraavaa:
fyysisten kiputilojen parantuminen
migreenin helpotus
kilpirauhasongelmien parantuminen
tunnetilojen tasapainottuminen
aineenvaihdunnan tasapainottuminen

En tiedä että pitääkö tätä nyt edes kommentoida, mutta kai nyt ihan itsekin tajuat, että energiahoidoilla ei kilpirauhasongelmia (jotka useimmiten johtuvat autoimmuunitaudista, että ihan soluja fyysisesti tuhoutuu eikä niitä nyt ihan millään hyvällä mielellä tuoda takaisin) tai aineenvaihduntaa (?!!) paranneta. Eikö tämä sinusta vie koko tyypin uskottavuuden?

Äh, vitsi että harmittaa, kun yleensä sun Mental Health Mondayt on ihan huippuja mutta nyt menit kyllä pahasti metsään. Suosittelen lämpimästi sinua menemään psykoterapeutille vaikkapa yhdelle käynnille. Psykoterapiaan mennäkseen EI tarvitse olla jotenkin hullu tai hermoromahduksen partaalla, olen harmissani että vahvistat tätäkin mielikuvaa tässä postauksessa. Siellä voi käsitellä ihan hetkellistä ylirasittumista tai ajatusharhoja (vaikkapa sitä että miksi sinun on vaikeaa delegoida, mistä johtuu että toimit arvojesi mukaisisesti ja miten voisit päästä siitä irti). Kaikki psykoterapia ei ole sellaista että "nyt kun olet vaikeasti masentunut, lähdetäänpä tutkimaan lapsuuttasi".

Elisa Lepistö

Olen tosi pahoillani että tekstistäni välittyy sellainen kuva että ajattelen että pitäisi olla jotenkin "hullu" mennäkseen psykoterapiaan. En missään nimessä ole sitä mieltä. Suurin osa ystävistäni käy terapiassa, jotka voivat varsin hyvin. 

Ja sanottakoon nyt vielä ettei mene puurot ja vellit sekaisin, että henkinen valmennus ei yritäkään olla lääkärille vaihtoehto. Ajattelin että se nyt on selvää muutenkin. Se ei siis ole mikään psykoterapeutti ilman siihen olevaa koulutusta. Joillekin psykoterapia toimii ja toiselle esimerkiksi henkinen valmennus. Me ollaan kaikki yksilöitä ja on vaikea lähteä ulkopuolelta vertailemaan, mikä kenellekin kussakin tilanteessa sopii 

Iidak (Ei varmistettu)

Ensiksi haluun sanoa, että odotan sun Mental Health Mondayta aina tosi paljon. Eilenkin kävin muutaman kerran katsomassa, joko olis tullut. Nämä herättää aina ajattelemaan ja linkkailen näitä puolisollekin usein.
Tällä kertaa jäin pohtimaan sun kaverin sanoja siitä, että jos ystävä olisi hädässä, hän menisi töiden edelle. Ymmärrän, että työ on hyvin tärkeä ja oleellinen osa työssäkäyvän aikuisen elämää, mutta ajattelen myös että sanomalla noin oikeutetaan omaa työtahtia ja sitä seuraavaa sosiaalista laiskuutta ystäviä kohtaan. Mitä jos ystäväsi ei ole koskaan hädässä, mutta kaipaa silti kanssasi vietettyä aikaa silloin tällöin. Jäisikö treffit sopimatta? Ei kai.
No mutta kuitenkin, se miten ihanasti puhut ystävistäsi ja heiltä saamastasi inspiraatiosta ja keskusteluista, uskon, että podet huonoa omatuntoa turhaan, jos niin voi edes sanoa oikeista tuntemista tunteista. Ne kun ovat usein viesti jostain tärkeästä. Jokainen meistä käy hyvin erilaisissa töissä, niin ajallisesti kuin myös toiminnallisesti ja jokainen kokee työn eri tavalla. Aikataulujen yhteen sovittaminen on haastavaa ja kun siihen lisää vielä sen, että aina ei ole henkisesti sellaisessa tilassa, että jaksaisikaan nähdä ketään tai ajattelee ettei ole ystäville mitään annettavaa. Monesti unohtuu se, että ystävien seurassa akkukin latautuu ja ystävä ei vaadi sinulta aina skarppia ja inspiroivaa olemusta vaan olemista siinä lähellä ja juttelua niistä näistä.

Elisa Lepistö

Mä en näe, että se olisi sosiaalista laiskuutta. Meillä kaikilla on erilainen määrä resursseja, ja niinkuin esimerkiksi itse sanoit että "ystävien seurassa akku latautuu" niin introverteille asia on juuri toisinpäin. Sosiaaliset tilanteet kuluttavat, vaikka niistä nauttisikin paljon. Ja silloin se latautumisaika on vain jostain saatava. Ja on myös kivempi nähdä ystäviä niin, ettei ole ihan uupunut ja huonolla tuulella, vaan jaksaa keskittyä heihin heidän ansaitsemallaan tavalla :) Kiitos kommentista ja ihanaa ku luet!

LisaV (Ei varmistettu)

Itsellenikin tuli melko ristiriitaiset tunnelmat koko tekstistä sekä Marina Laveniuksen valmennuksista. Mielestäni postauksessa väärille urille lähdettiin jo siinä, kun kerroit ensin ettet ole mielestäsi oikeutettu menemään psykologille tai terapeutille ja seuraavaksi kerrot kyseisestä valmennuksesta. Ainakin itselleni lukijana tuli sellainen kuva, että kyseistä valmennusta voisi verrata psykoterapiaan, vaikka sitä et ilmeisesti niin tarkoittanutkaan.

Kuitenkin vastauksesi lukijoiden kommentteihin vaikuttavat siltä, että olisit kritiikistä hyvinkin närkästynyt ja puolustuskannalla. Vertasit omissa kommenteissasi henkisiä valmennuksia ja psykoterapiaa keskenään, mikä vahvisti taas näkökulmaa siitä, että olisit sitä mieltä että niitä kahta asiaa voi verrata keskenään. Toinen kommentti saa taas kuvan, että vähättelet kommentoijaa, esimerkiksi tässä;

"Ja sanottakoon nyt vielä ettei mene puurot ja vellit sekaisin, että henkinen valmennus ei yritäkään olla lääkärille vaihtoehto. Ajattelin että se nyt on selvää muutenkin."

Varmasti on kaikille lukijoille selvää, mutta koko tekstistäsi ja kommenteistasi sai valitettavasti kuvan, että henkinen valmennus olisi mielestäsi psykoterapialle hyvä vaihtoehto, kun lähdit niitä keskenään vertailemaan ja kommenteissa närkästyneesti kertomaan, kuinka olet kuullut monia tarinoita epäonnistuneista psykoterapiasessioista yms.! Mielestäni kommentoijien kritiikki oli aiheellista, asiallista ja keskustelua avaavaa, mutta vastauksesi sai kyllä kuvan, että olet vain tuohtunut kritiikistä, etkä lainkaan ole valmis ottamaan sitä vastaan. Voi toki olla myös, ettet ole psykoterapiaan ja sen tarkoitukseen perehtynyt aiemmin, ja siksi närkästyit kommenteista.

En myöskään itse ymmärrä, miksi maksaisin ja menisin juttelemaan ongelmistani 10 vuotta meikkitaiteilijana työskennelleen kanssa, joka on nyt käynyt muutaman henkiseen valmennukseen liittyvän kurssin, kun vaihtoehtona on mennä vaikka tk:seen juttelemaan mielenterveyteen erikoistuneelle sairaanhoitajalle?
Laveniuksen henkinen valmennus ei nyt sinuun varsinaisesti liity, mutta nettisivuista sai kyllä todella huonon kuvan. Tekstit on samanlaisia, mitä olisin voinut kirjoittaa lukion psykologien kirjojen pohjalta. Lopullisesti uskottavuus meni koko henkiseen valmennukseen, kun kyseisellä nettisivuilla kerrottiin energiahoidon lupauksista, jotka eivät ole käytännössä edes mahdollisia ( mainittakoon nyt esimerkkinä se kilpirauhasongelmien parantuminen ja fyysisten kiputilojen parantuminen). Tuossahan on suoraan sanottuna täysin virheellistä markkinointia, mikäli nämä suuret lupaukset eivät kaikilla maksavilla asiakkailla toimi.

Sinänsä harmi, kun oon sun blogia jo monta vuotta lueskellut, ja näissä Mental Health Monday:ssa ollut aiemmin hyvää pohdintaa ja olet rakentavasti pystynyt keskustelemaan kommentoijien kanssa. Kuitenkin tämä postaus ja sun kommentit meni sen verran retkelle nyt, että lähti vähän uskottavuus koko blogista näihin hyvinvointijuttuihin liittyen. Tuli myös ekaa kertaa susta sellainen kuva, että pitäisit itseäsi jotenkin ylempänä ja viisaampana kuin lukijoitasi. :D

Elisa Lepistö

Olen tosi pahoillani jos sait sellaisen kuvan, että pitäisin itseäni jotenkin lukijoitani viisaampaana. Se ei missää nimessä pidä paikkaansa. Joskus myös kirjoitetussa tekstissä on vaikeampaa tuoda niitä omia pointteja ilmi oikealla sävyllä, kun niin paljon jää näkemättä. 

Pyrin itse pitämään aina mielen avoimena ja olla valmiina oppimaan uutta. Sen takia pidän siitä että minua haastetaan ja esitetään uusia näkökulmia. Välillä kuitenkin harmittaa sellainen tietynlainen mustavalkoisuus. Jos esimerkiksi ei itse usko johonkin, on mun mielestä vähän alentavaa torpata koko hoidon toimivuus. En itse esimerkiksi usko homeopatiaan, mutta minusta on mahtavaa jos joku saa siitä apua ongelmiinsa. 

En tiedä kuinka paljon olet energiahoidoista lukenut, kun sanoit että energiahoitojen lupaukset eivät ole mahdollisia? Suosittelen tutustumaan esimerkiksi kirjaan Kvantttifysiikasta energiahoitoihin, jossa näitä asioita fyysikon näkökulmasta. En nyt ota sen enempää kantaa siihen, toimivatko ne, mutta mun mielestä on ihan tervettä välillä haastaa niitä länsimaisenkin lääketieteen toimintamalleja ja miettiä voisiko asioita tehdä kenties jollain muullakin tavalla. 

Kommentoi