Mental Health Monday: Juntit maalaiset ja etelän vetelät

Kävimme Levillä melontaretkellä yhtenä päivänä, ja meillä oli ihan huippu opas tuona päivänä. Hän kysyi, mistä päin tulemme ja kun kerroimme olevamme Helsingistä, hän totesi täysin pokkana "otan osaa".  Päivän aikana hän kertoi ennakkoluuloista, joita muualta tulevilla usein on heitä kohtaan. Kuvitellaan ettei sieltä juuri poistuta, ja että kaupunkilaiset luulevat heidän elävän ihan sivistyksen ulkopuolella. Tunsin piston sydämesäni. Kun tämä eläkeikää reippaasti lähestyvä rouva kertoi juuri tapahtuneesta Kalifornian reissustaan ja pian edessä häämöttävästä Australian matkastaan, olin rehellisesti sanottuna yllättynyt.

Soimasin itseäni ennakkoluuloistani ja tunsin itseni typeräksi. Kuitenkin melkein samaan hengenvetoon hän kysyi, olemmeko koskaan ollut kanootissa ja käymmekö ikinä metsässä. Ennakkoluuloja riittää varmasti siis suntaan sun toiseen. Takaisin Helsinkiin matkatessamme junassa viereinen pöytä puhui halventavaan sävyyn etelän vetelistä ja pohdin, kuinka monta kertaa olenkaan törmännyt ennakkoluuloihin helsinkiläisiä kohtaan. 

"kaikilla kiire kokoajan, ei luontoa tai rauhaa missään, aitoja ihmissuhteita on mahdotonta luoda, ihmiset ylpeitä, leuhkoja, paskantärkeitä ja ollaan niin olevinaan aina.." 

Puhetavalleni on naureskeltu monet kerrat ja slangiani on pilkattu tai imitoitu. Minusta se tuntuu jotenkin hassulta. Rakastan kaikkia Suomen eri murteita ja ne ovat suuri rikkaus. On hauska oppia ihan uusia sanoja tavallisille asioille ja erilaiset lausumistavat ilahduttavat aina. Otan myös aina nopeasti käyttöön uusia sanoja, kun niitä opin, oli ne sitten mistä tahansa peräisin. Tällä viikolla kuulin ensimmäistä kertaa termin reposet revontulista puhuttaessa ja se meni heti käyttöön. Opetan itsekin slangisanoja lapsille, aivan kuten isäni on aikoinaan opettanut minulle. Samalla tavoin olen kiinnostunut muista murteista. 

 

Näille ennakkoluuloille ei kuitenkaan oikein voi mitään. Yleensä niitä on silloin, kun johonkin asiaan ei ole vielä tutustunut. Pyrin itse ainakin pitämään ne yleensä omana tietonani ja ilahtumaan aina silloin, kun joku ne murtaa.

Minkälaisia ennakkoluuloja te olette kohdanneet kotiseutuanne kohtaan?

Kommentit

Emilia M

Turkulaisena oon välillä vähän kyllästynyt Turku-vitseihin! Vaikka niihin yrittääkin suhtautua itseironisesti, niin välillä on päiviä, kun ei vain jaksa. "Turku on Suomen p*rsläpi" katsoo joku ventovieras asiakseen heittää siinä vaiheessa kun on tavattu bileissä ja jutusteltu viisi minuuttia. Jos vastaavia juttuja puhuttais koulun pihalla, puhuttais koulukiusaamisesta, mutta kun aikuinen ns. heittää läppää, niin kuuluu vain hekotella mukana.

Elisa Lepistö

No voin kuvitella! Turku on ihana!<3

R1 (Ei varmistettu)

Täytyy myöntää, että olin itsekin ennakkoluuloinen helsinkiläisiä kohtaan kunnes itse muutin Oulusta Helsinkiin. Yleiskuva monilla on helsinkiläisitä juuri ylimielinen, kiireinen ja koppava. Uskon tämän johtuvan paljolti slangista, joka kieltämättä kuulostaa alkuun ylimieliseltä ulkopuolisen korvaan. Eihän se sitä tietenkään ole sitten kun oppii vain tuntemaan helsinkiläisiä ja heidän puhetyyliään paremmin. Koin kuitenkin myös ennakkoluuloja toiseen suuntaan, kun minun kutsuttiin olevan landelta tai miestäni poromieheksi sun muuta haha. Hauskinta oli huomata oma murre vasta sen jälkeen kun muutti ensimmäisen kerran pois Oulusta. Uudet koulukaveri kommentoivat "ompa hauska toi sun murre". Itse siinä ihmettelin vaan että mitä ihmeellistä mää muka sanoin. Nykyään sitä kyllä huomaa ja kiinnittää ihan erilailla huomiota murteisiin ja etenkin omaan murteeseen kuin aiemmin. Kun asui jonkin aikaa muualla, niin se Oulun murrekkin alkoi särähtää korvaan ihan erilailla. Sitä alkoi ajattelelamaan että kylläpä me puhutaankin hassusti ja huvitti aina oululaisten leveän leppoisa puhetyyli kotikaupunkiin palatessa. Oon kyllä aivan samaa mieltä, että murteet ovat rikkaus ja on aina niin hauskaa oppia uusia sanoja eri murteista. &lt;3

Elisa Lepistö

Murteet on ihania! Ja se on totta, että eri murteisiin liittyy vahvoja mielikuvia. Esimerkiksi Tamperelaisia pidän aina todella reteinä ja rempseinä. Ja tosiaan, Oululaiset vaikuttavat leppoisilta. On kyllä jotenkin hassua, että jotkut helsinkiläiset kuvittelevat kaiken kehä kolmosen ulkopuolella olevan landea. Se, jos jokin on junttia :D 

Lukija (Ei varmistettu)

Moi! Kiitos tästä aiheesta kirjoittamisesta. Tämä on asia, joka menee aina vähän tunteisiin ja josta on vaikea puhua objektiivisesti. Tästä sinunkin kirjoituksestani sekä ilahduin että pahoitin hieman mieltäni. Olen pohjoissuomalainen (vaikkakin kartalta katsottuna lähes keskipisteestä), mutta olen asunut Suomessa useissa eri paikoissa ja myös pääkaupunkiseudulla pariin otteeseen. Ja vaikka haluaisin olla puolueeton ja ennakkoluuloton, valitettavan usein joudun huomaamaan niin useiden eteläsuomalaisten kuin useiden pohjoissuomalaisten elävän melko täysin omassa kuplassaan. On uskomatonta, miten kerta toisensa jälkeen helsinkiläinen yllättyy, kun pohjoisesta löytyy globaaleja, aikaansa seuraavia, avoimia ja tiedostavia ihmisiä. Ja miten pohjoissuomalainen yllättyy, jos hänen tapaamansa eteläsuomalainen onkin mukava eikä ylimielinen (tunnustan!). Ehkä tyypillisin asia, mihin olen törmännyt, on se, että usea eteläsuomalainen ajattelee kaikkien pohjoisessa salaa haaveilevan etelään muutosta. Fail. Etelä-Suomi on kiva, mutta vähän liian kaukana. ;) Olen itse asunut useaan kertaan myös ulkomailla sekä matkaillut paljon, mikä tuntuu usein yllättävän eteläsuomalaisen. Olen huomannut myös eteläsuomalaisten yhteistyökumppaneiden yllättyvän usein siitä, että leveästä pohjoisen murteestani huolimatta puhun sujuvaa ja siistiä englantia. :D Itse tunnustan myös ajatelleeni joskus, ettei pääkaupunkilainen juurikaan käy metsässä tai hallitse minkäänlaisia erä- saati muitakaan ns. eloonjäämistaitoja. Siitäkin huolimatta, että todistan usein, että pohjoisessakin on paljon ihmisiä, jotka viihtyvät kaupungissa ja pitävät kaikkea luontoon liittyvää epämukavana ja vaivalloisena. Tästä kirjoituksesta katosi pointti jo aikaa sitten, mutta tulipahan avauduttua. Vastakkainasettelun aika on ohi, vai miten se meni - ja muistetaan, että myös länsirannikolla, Itä-Suomessa ja keskemmällä, kuin myös Varsinais- ja Kaakkois-Suomessa asuu paljon väkeä - joka lähtöön. Lupaan itsekin yrittää. :)

Hannna (Ei varmistettu)

Itelle tutuin on lausahdus "ennemmin nyrkki perseessä kun Lohjalla", mikä tavallaan naurattaa, tavallaan ärysttää. Lohja on semi pieni paikka mutta itse viihdyn hyvin ja voisin kuvitella muuttavani kotikulmille sitten taas joskus vanhempana kun alkaa miettiä perheen perustamisya ym.

Ainojee (Ei varmistettu)

Yllättävän vähän olen kohdannut ennakkoluuloja oululaisuutta kohtaan, mikä kielii tietty omasta ennakkoluulostani helsinkiläisiä kohtaan. Tietenkään en kuvittele, että kaikki stadilaiset ajattelevat Helsingin olevan maailman keskus ja ainoa mahdollinen elinpaikka, mutta siihenkin on törmännyt. Kerran nauratti kun helsinkiläisten kavereideni kanssa etsittiin Lahden keskustasta parkkipaikkaa, onnistuttiin helposti, mihin kaverini totesi että no joo tietystihän landella on parkkipaikkoja :D

Suurimmaksi osaksi oululaisuuteen on kuitenkin suhtauduttu vain mielenkiinnolla :)

Kommentoi