Mental Health Monday: Juntit maalaiset ja etelän vetelät
Kävimme Levillä melontaretkellä yhtenä päivänä, ja meillä oli ihan huippu opas tuona päivänä. Hän kysyi, mistä päin tulemme ja kun kerroimme olevamme Helsingistä, hän totesi täysin pokkana ”otan osaa”. Päivän aikana hän kertoi ennakkoluuloista, joita muualta tulevilla usein on heitä kohtaan. Kuvitellaan ettei sieltä juuri poistuta, ja että kaupunkilaiset luulevat heidän elävän ihan sivistyksen ulkopuolella. Tunsin piston sydämesäni. Kun tämä eläkeikää reippaasti lähestyvä rouva kertoi juuri tapahtuneesta Kalifornian reissustaan ja pian edessä häämöttävästä Australian matkastaan, olin rehellisesti sanottuna yllättynyt.
Soimasin itseäni ennakkoluuloistani ja tunsin itseni typeräksi. Kuitenkin melkein samaan hengenvetoon hän kysyi, olemmeko koskaan ollut kanootissa ja käymmekö ikinä metsässä. Ennakkoluuloja riittää varmasti siis suntaan sun toiseen. Takaisin Helsinkiin matkatessamme junassa viereinen pöytä puhui halventavaan sävyyn etelän vetelistä ja pohdin, kuinka monta kertaa olenkaan törmännyt ennakkoluuloihin helsinkiläisiä kohtaan.
”kaikilla kiire kokoajan, ei luontoa tai rauhaa missään, aitoja ihmissuhteita on mahdotonta luoda, ihmiset ylpeitä, leuhkoja, paskantärkeitä ja ollaan niin olevinaan aina..”
Puhetavalleni on naureskeltu monet kerrat ja slangiani on pilkattu tai imitoitu. Minusta se tuntuu jotenkin hassulta. Rakastan kaikkia Suomen eri murteita ja ne ovat suuri rikkaus. On hauska oppia ihan uusia sanoja tavallisille asioille ja erilaiset lausumistavat ilahduttavat aina. Otan myös aina nopeasti käyttöön uusia sanoja, kun niitä opin, oli ne sitten mistä tahansa peräisin. Tällä viikolla kuulin ensimmäistä kertaa termin reposet revontulista puhuttaessa ja se meni heti käyttöön. Opetan itsekin slangisanoja lapsille, aivan kuten isäni on aikoinaan opettanut minulle. Samalla tavoin olen kiinnostunut muista murteista.
Näille ennakkoluuloille ei kuitenkaan oikein voi mitään. Yleensä niitä on silloin, kun johonkin asiaan ei ole vielä tutustunut. Pyrin itse ainakin pitämään ne yleensä omana tietonani ja ilahtumaan aina silloin, kun joku ne murtaa.
Minkälaisia ennakkoluuloja te olette kohdanneet kotiseutuanne kohtaan?