Mental Health Monday: Kun ruoka ei maistu ja treenit ei kiinnosta
Kun mieli on maassa, olo on stressaantunut, on uniongelmia tai muuten vain elämä tuntuu liian raskaalta, jää fyysisestä kunnosta huolehtiminen helposti taka-alalle. Tuntuu että kaikki energia menee siihen, että yrittää pitää henkistä palettiaan kasassa, eikä jää lainkaan rahkeita mihinkään muuhun. Ei ole ruokahalua, joten ruokailuun ei tule panostettua tai pahimmassa tapauksessa sen skippaa kokonaan. Treeneihin ei kykene raahautumaan kun ei ole energiaa mihinkään ja kaikki ylimääräinen tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta skarppaukselta.
Kesällä koin itse vähän kasvukipuja henkisellä puolella ja minulle kävi juuri näin. Kaikki energia meni sellaiseen päivistä selviämiseen, eikä fyysiseen hyvinvointiin ollut resursseja panostaa. Kuitenkin jossain vaiheessa tätä kipuiluani vierestä seurattuaan pari läheistä tyyppiä kumpikin totesivat, että pitäisikö alkaa huolehtimaan siitä kehosta vaikka ensin. Muistan kuinka suivaannuin tästä aluksi. Päässä soi Apulannan hei hei mitä kuuluu lyriikat ”No hyvä sun on puhuu. Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu”. Tuntui kuin olisi taas teini-ikäinen ja olisi huvittanut juosta omaan huoneeseen ja paiskata ovi takana kiinni.
Mietin ettei joku fyysinen kunto ole nyt millään tavalla etusijalla tässä hetkessä. Että ensin pitää saada henkinen hyvinvointi kuntoon. Nyt koko ajatus tuntuu ihan hölmöltä, sillä nämä asiat kulkevat aina käsi kädessä. Ja olenhan minä sen aina tiennyt. Kuitenkin tuossa hetkessä neuvoa oli vaikea ottaa vastaan. En usko edelleenkään siihen, että henkisen puolen ongelmat ratkeisivat urheilulla ja hyvin syömisellä, mutta ainakin niitä on helpompi käsitellä. Ja se on aivan varmaa, ettei köyhä ruokavalio ja liikkumattomuus ainakaan mielialaa kohota tai unenlaatua paranna.
Noidankehä alkaa pikkuhiljaa murenemaan, kun endorfiinit saa liikkeelle, kropan täyteen hyviä rasvoja, vitamiineja ja hivenaineita. Unikin tulee helpommin raittiin ilman ja hikoilun jälkeen ja vireystila on päivän aikana parempi kun ruokia ei ole tullut skipanneeksi. Kun luen tätä tekstiä, tuntuu aika hölmöltä kirjoitella tällaisia itsestäänselvyyksiä. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, ettei tämä aina ole niin selkeää. Ehkäpä joku muukin ottaa nyt itseään niskasta kiinni ja skarppaa itsensä sinne lenkille vaikka se olisi viimeinen asia mielessä ja tekee jotain vähän ravinnerikkaampaa ruokaa sen jälkeen.
Pictures: Tomi Taskula