Mental Health Monday: Lokeron sisällä
Olen käsitellyt vuosien aikana täällä paljonkin identiteetin rakentumista, lokerointia ja ennakkoluuloja. Yleensä kuitenkin pohtiminen on pyörinyt sen ympärillä, kuinka niistä omista ennakkoluuloista pääsisi hiukan eroon, eikä kokisi tarvetta kategorisoida ihmisiä vaikkapa nyt pukeutumisen perusteella. Vaikka olen näitä keloja päässäni pyöritellyt, olin jotenkin kaikessa itsekkyydessäni unohtanut että muut ihmiset tekevät tietysti myös minusta tällaisia yleistyksiä.
Olikin todella hauska huomata se, kun olin kuvissa näkyvä asu päällä, kukat paperikassista törröttäen grillibileissä miespuolisen ystäväni kanssa. Hän on puolestaan pitkätukkainen ja hyvin tatuoitu kundi. Hänellä sattui olla kaksi tuttua naista juhlissa, joten istuimme kaikki samaan pöytään. Juttelimme siinä tovin, ja yhdessä vaiheessa toinen naisista sanoi helpottuneen oloisena, että ”täytyy nyt kyllä myöntää, että ajattelin sun olevan ihan erilainen sun pukeutumisen perusteella. Sellainen 22-vuotias espoolainen kiltti tyttö, jonka seurassa täytyy vähän varoa sanomisiaan. Mutta ethän sä ole yhtään sitä miltä näytät. ”
Vaikka 22-vuotias espoolaistyttö-mielikuvassa ei ole mielestäni mitään vikaa, on se tosiaan aika kaukana persoonastani. Kiittelin häntä rehellisyydestä, sillä en ollut edes ajatellut kuinka paljon ennakkoluuloja oma ulkonäköni saattaa herättää. Tunnelma rentoutui nopeasti ja päädyimme jatkamaan samalla porukalla iltaa vielä toiseenkin paikkaan.
On ihmisiä, joilla on tietyt paikat ja tilaisuudet joissa he kokevat olevansa omimmillaan ja muut tilanteet tuntuvat tukalilta. Ja sitten on meitä, jotka voivat viihtyä hyvinkin erilaisissa paikoissa ja porukoissa, ja kokea silti olevansa aitoja omia itsejään. Kuitenkin aina hiukan eri versio itsestä. Andy Warhol sanoo Edielle Factory Girl -elokuvassa ”Just be yourself”, johon Edie vastaa ”But which one?”.
En käyttäydy välttämättä samalla tavalla samppanjakokkareilla kuin Kallion pubissa, mutta silti voin nauttia kummastakin tilanteesta. Voin samalla tavalla fiilistellä Tuska- kuin Flow-festareitakin, mutta luultavasti pukeudun niihin hiukan eri tavalla.
Uskon myös siihen, että pukeutumisella viestität väistämättä muille ihmisille millainen olet. Mitä sitten kun oma identiteetti on niin sirpaleinen, että aina näkyykin vain yksi pieni osa? Veikkaan että tämä grillibile-tilanne olisi ollut erilainen, jos olisin sattunut olemaan pukeutunut Megadethin paitaan ja nahkatakkiin kuten tapahtumaa edeltävänä päivänä.
Toki minäkin olin tehnyt omat johtopäätökseni naisista heidän ulkoisen habituksen perusteella, ja arvellut heidän olevan vähän rennompia naisia, joiden seurassa voi viljellä vähän mustempaakin huumoria. Mitä jos vastassa olisikin ollut kaksi täysin samaa henkilöä, mutta esimerkiksi jakkupukuihin pukeutuneina? Olisimme luultavasti kummatkin leimanneet toisemme tietynlaisiksi, ja hyvät keskustelut olisivat jääneet käymättä näiden leimojen takia.
Aloin miettiä, kuinka monta aitaa olenkaan itse rakentanut minun ja joidenkin muiden väliin ulkoisten asioiden takia. Ja kuinka monta merkityksellistä kohtaamista on jäänyt tapahtumatta sen takia, että olen itse pukeutumisellani leimaantunut toisen silmissä vääränlaiseksi?
Lisää aiheen ympäriltä:Määrittelyn tarpeestaNäyttelijänä elämän teatterissa
Kengät – Superga, Hame – Zalando/Deasigners Remix (täältä*), Neule – &Other stories, Laukku – Zalando/Furla
*mainoslinkki
Pictures: Sara Vanninen