Mental Health Monday: Mitä jos?
Kun asiat ovat kyllin hyvin, alkaa helposti kyseenalaistaa kaikkea jopa ilman mitään syytä. Onko tämä oikea ala minulle? Löytyisikö vielä parempi koti minulle jostain? Täytyisikö sittenkin lähteä viikonloppuna juhliin vaikka tekisi mieli istua kotona lukemassa kirjaa? Teenkö oikeita asioita nyt? Vai pitäisikö tehdä jotain muuta? Mitä jos olisinkin silloin hakenut siihen toiseen kouluun? Olen itse ollut ihan pahinta laatua tässä. Ja olen ajatellut, että kaiken kyseenalaistaminen on hyvä asia. Että tulee tarkasteltua sitä omaa elämäntyyliä ja -tapaa kriittisesti ja tehtyä sitten niitä muutoksia silloin kun huomaa, ettei ole johonkin asiaan tyytyväinen.
Mutta ongelmia tässä syntyykin silloin, kun niitä ongelmia alkaa nähdä siellä missä niitä ei ole. Ja alkaa miettiä sellaista vaihtoehtoista elämänjanaa siihen oikean rinnalle. Toissaviikkoisessa Auta Antti jaksossa oli sellainen kysymys, joka kaikessa ärsyttävyydessään olisi melkein voinut olla omasta suustani. Kysyjä ei oikein osannut tehdä mitään valintoja ja kaikenlaisten suunnitelmien lukkoonlyöminen ahdisti, kun ei tiennyt että olisiko joku muu vaihtoehto voinut olla vieläkin parempi.
Tätä erittäin huonoa filosofiaa olen nimittäin toteuttanut jossain määrin varmaan koko elämäni. Tai ainakin sellaisissa pienissä päätöksissä. En pysty edes viikon ruokaostoksia ostamaan etukäteen, sillä ajatus siitä että olisi pakko syödä kotona juuri sitä ruokaa minkä olen joskus sunnuntai-iltana etukäteen päättänyt, ahdistaa. Mitä jos ystävä ehdottaakin ex tempore illallistreffejä? Mitä jos lähdetäänkin porukalla mökille? Mitä jos kuulen jostain herkullisesta reseptistä mitä haluan ehdottomasti tehdä? Mitä jos joudunkin heittämään ruokaa roskiin sen takia, että olen tehnyt vääriä päätöksiä etukäteen? Haluan pystyä muuttamaan mieltäni, ja sen takia on vaikea päättää yhtään mitään.
En halua spoilata jaksoa liikaa, mutta voin kertoa että Antin vastaus jälleen kerran kolahti. Koko jakso on jälleen kerran hyvä, joten suosittelen kuuntelemaan sen. Se osoittaa myös loistavasti sen, miten huonosti käy, kun yrittää saada kaiken. Kiteytän kuitenkin tämän isoimman oivalluksen tähän Antin nerokkaaseen lauseeseen: ”Ihminen voi olla vain siellä, missä se on.”En tiedä aukeaako tämä nyt näin typistettynä teille lainkaan niin hyvin, kuin se minulle iski jaksoa kuunnellessani.
Mutta kaipa se pääajatus siinä on se, että kun nyt kerran olet jotain valinnut, niin keskity siihen. Jos ravintolassa tilaamasi annos näyttää ihan paskalta vierustoverin herkullisen annoksen vieressä, yritä silti nauttia siitä omastasi niin hyvin kuin pystyt. Seuraavalla kerralla osaat tilata sen toisen. Ei ole mitään syytä pilata koko iltaa miettien, kuinka olisi pitänyt tilata se toinen annos. Koska et tilannut. En tiedä saiko näistä horinoistani nyt lainkaan kiinni, mutta jos ette niin kuunnelkaa vaikka se jakso.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
