Mental Health Monday: Tunteet tienviittoina

Meillä kaikilla on ajoittain negatiivisia tunteita, ja vaikka kuinka kannustan positiiviseen ajatteluun, en tarkoita että näitä negatiivisia tunteita tulisi kieltää. Oikeastaan tunteita ei minusta pitäisi edes luokitella hyviin tai huonoihin tunteisiin, vaan hyväksyä kaikki fiilikset sellaisina kuin ovat. Niistä kurjista tunteista voi jopa oppia paljon enemmän kuin niistä, jotka tuntuvat hyvältä. 

Kun tunteita katselee vähän kauempaa, voi niitä pitää tietynlaisina tienviittoina. Kurjan olon vallatessa mielen, on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mistä tunne johtuu? Onko toimintasi nyt jotenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä oikeasti haluat tehdä? Kaikissa tunteissa piilee usein paljon enemmän sanomaa, kuin ensimmäisellä vilkaisulla voi nähdä. 

Jos tunnet itsesi vihaiseksi, tiedät missä rajasi menevät, mitä haluat maailmassa muuttaa ja myös sen, mitä kohtaan suhtaudut intohimoisesti. Jos tulet tietyissä tilanteissa aina vihaiseksi, mieti mikä siinä synnyttää kiukun? 

Jos tunnet katkeruutta, on se yleensä merkkinä siitä, että jonkun asian parissa on vielä selvittämättömiä asioita. 

Syyllisyyden tunne voi osoittaa sinulle, että elät elämääsi edelleen muita varten ja heidän odotuksiensa mukaan tietyissä tilanteissa. Häpeys voi kertoa siitä, että et uskalla olla oma itsesi vaan yrität peittää todellisen ja rehellisen minän koittaessasi sopeutua muiden muotteihin. Se voi olla pelkoa siitä, ettei uskalla näyttää oikeaa itseään, sillä kuvittelee tulevansa hylätyksi.

Epämukavuuden tunne on mielestäni paras tienviitoista ja silti usein niin helppo sivuuttaa vuosiksikin. Se nimittäin kertoo, ettei tämänhetkinen tilanne ole paras mahdollinen ja voisi toimia hyvänä tönäisynä oikeaan suuntaan. Se on loistava hetki tarkastella elämäänsä ja miettiä, mitkä ovat ne asiat jotka aiheuttavat tämän tunteen ja mitä voisi tehdä olosuhteita muuttaakseen?

Kaikkia tunteita voi käyttää hyväkseen itsetutkiskelussa ja löytää jotain syvälle haudattua tai kerta toisensa jälkeen sivuutettua. En tarkoita että jokaisella kerralla tarvitsisi alkaa analysoimaan kaikkia ikäviä tunteita, mutta joskus siitä voi olla paljonkin apua.