Mental Health Monday: Uusiin ihmisiin tutustumista
Lauantaina Punkaharjulle saapuessamme taivas täyttyi uhkaavista mustista pilvistä. Olimme suunnitelleet päivälle melontaa ja tennisturnausta ulkona, jotka päätimme lopulta siirtää seuraavalle päivälle. Yhtäkkiä koko päivä olikin vapaa, joten lähdimme ajelemaan Savonlinnaan vailla sen suurempia suunnitelmia. Kävimme toki katsastamassa Olavinlinnan ja nauttimassa lörtsyt ja terassioluet. Lopulta alkoi kuitenkin tulla niin kylmä, ettei ulkona ollut enää mukavaa hengailla. Sara keksi, että hänen kummivanhemmat asuvat kivenheiton päässä, ja laittoi samantien puhelua sinnepäin.
Hiukan myöhemmin olimmekin jo matkalla heidän luokseen. Saunoimme ja polskimme järvivedessä aivan ihanassa paikassa. Siitä pääsimme suoraan ruokapöytään, sillä he olivat pyöräyttäneet ison pellilisen pitsaa ja raparperipiirakan. Istuimme lopulta siinä vaikka kuinka pitkään ja tutustuimme näihin uskomattomiin tyyppeihin. Oli todella inspiroivaa tavata ihmisiä, jotka ovat täysin oman piirin ja kuplan ulkopuolelta.
Lähdimme lopulta vatsat kylläisinä ja hymyt huulilla ajelemaan takaisin Punkaharjulle. Mietin, kuinka usein aristelen uusiin ihmisiin tutustumista, ellei kyseessä ole työasia. Nyt tuli taas todistettua, kuinka rikkaus on tavata erilaisia tyyppejä, kuulla heidän elämänkatsomuksestaan, ideoista, ajatuksista ja imeä heidän energiaansa hiukan myös itseensä. Varsinkin sellaisten ihmisten, joilla on jo vähän enemmän elämänkokemusta kuin itsellä. Tällaisiin kohtaamisiin ei aina ole mahdollisuutta, mutta silloin kun sellainen tulee eteen, kannattaa siihen tarttua. Ja joskus näistä kohtaamisista syntyy pidempiäkin ihmissuhteita. Tälläkin porukalla tapasimme ensimmäistä kertaa nelistään Nicaraguan reissulla, ja veikkaan että samalla jengillä tulee tehtyä vielä monen monta retkeä.
Matkalla oli pakko pysähtyä vielä katselemaan yhtä kauneimmista auringonlaskuista, jota olen koskaan Suomessa nähnyt.
