MET LOVE

Varmaan huomaattekin, että mycosmon blogit ovat nyt siirtyneet cosmopolitan.fi sivun alle. En ihan osaa sanoa vielä, millainen tämä blogin ulkonäkö tulee loppujen lopuksi olemaan, mutta veikkaan sen vielä  muuttuvan nykyisestään. 

Olen tässä vähän odotellut siirtoa, jonka takia blogissa on ollut hiljaisempaa lähiaikoina. Toinen syy on toki se, että isäni ja äitipuoleni ovat olleet pari viikkoa täällä lomalla ja olen halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan. 

Se on kumma, kuinka paljon tällaisten lomalaisten seura aktivoi itseäkin. Olemme joka yö huidelleet tuolla melkein pikkutunneille ja päivät käytetty tehokkaasti eri paikoissa vierailemiseen.  Pariin viikkoon on mahtunut monta eri live-keikkaa, todella hyviä ravintoloita, museokäynti, salakapakoita, Williamsburg ja Bushwick, kauppahalleja, kirppiksiä, lauttamatka Staten Islandille, Broadway musikaali, kuin myös rentoa biljardin peluuta ja extempore stand up-komiikkaesityksiä. 

On ollut todella mukavaa, mutta aivan kuten ihanan lomankin jälkeen, kroppakin alkaa jo kaivata arkeen palaamista. Täytyy vain pitää tämä aktiivisuustaso yllä loppuun saakka. Kävimme eilen ensimmäistä kertaa  tämän reissun aikana Metissä, vaikka olin kuvitellut että tulen vierailemaan lähes kerran viikossa. Nyt tosin ryhdistäydyn ja menen sinne mahdollisimman pian uudestaan. Niin uskomaton paikka se on. 

Lippuhinnat Metropolitan museossa ovat vain ”ehdotuksia”. Eli ei tarvitse maksaa 25 dollaria, joka lipusta pyydetään, vaan voi maksaa oman tulotason mukaan, vaikka vain dollarin. Jos meinaa viettää museossa vain yhden päivän, kannattaa ottaa selville etukäteen, mitä näyttelyitä haluaa mennä katsomaan. 

En ollut aiemmalla kerralla ehtinyt lainkaan valokuva-, piirustus-, tai modernin taiteen näyttelyihin. Nytkin ne tuli käveltyä todella nopeasti läpi. Olisin voinut viettää yhdessä huoneessa jo koko päivän, ja lupasinkin itselleni meneväni sinne ajan kanssa mahdollisimman pian. 

Taiteen määrä on niin uskomaton ja ainakin itse jouduin haukkomaan henkeä useampaan otteeseen. Degas, Miro, Monet, Manet, Renoir, Vermeer, Pollock, Rothko, Picasso, De Koonig ja Warhol kaikki yhden katon alla. Olen sellainen taiteen tuijottelija, että harvoin keskityn mihinkään teknisiin ominaisuuksiin. Toki joskus, varsinkin vanhoissa töissä on mielenkiintoista katsella sitä, miten eri materiaalit on saatu niin aidon näköisiksi.

Kuitenkin enemmän aina kiinnostaa se, mitä tunteita teos itsessä herättää. Vaikka maalaus olisi kuinka hienosti maalattu, saattaa olla, että se ei herätä minussa mitään tunnereaktiota. Toisinaan taas jokin työ saattaa vangita katseen niin pitkäksi aikaa, että unohtaa jo olevansa museossa. Päivän yksi lempparihetkistä oli se, kun löysimme tuon pienen pojan piirtämästä omaan muistikirjaansa. Hän oli varmaan 6-7 vuotias ja kädenjälki oli jo nyt ihan mieletöntä.