Miten blogipostaus syntyy?

 

 

Ajattelin tänään raottaa vähän kulissia siitä, miten blogipostaukset syntyvät omalla kohdallani. Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa, jo viisivuotiaasta asti jollain tasolla, joten tekstin tuottaminen on hyvin luonnollista, kunhan vain aihe on selvillä. Muistan, kun yksi ystävistäni joka on hyvin vaativassa työssä, sanoi joskus ettei hän osaisi ikinä kirjoittaa blogia, koska ei hän keksisi mitä sinne kirjoittaa, saatika sitten useamman kerran päivässä. Muistan että tajusin vasta siinä vaiheessa, ettei kaikille tekstin tuottaminen ole välttämättä niin helppoa.

Toki aiheet on täälläkin välillä vähissä, ja tuntuu etten olisi ajatellut koko päivänä mitään järkevää. Bloggaaminen on kuitenkin muuttanut tapaani katsella ympäröivää maailmaa ja tehnyt minusta ehkä jopa hiukan tarkkaavaisemman. Minulla on kännykän notes-sovellus täynnä lauseita, ajatuksia tai otsikoita, joista olen ajatellut että voisi syntyä postaus. Yritän miettiä aina jokaisen postauksen kohdalla, mitä lukija saa kirjoituksesta? Joskus se on vain hyvän mielen luomista, joskus resepti, toisinaan taas matka- tai treenivinkki. 

Suurin osa postausaiheista tulee tietysti omasta elämästä. Mikäli pyörittelen jotain asiaa paljon mielessäni, on melko turvallista arvata että myös monet muut miettivät samoja asioita. Siitä olenkin saanut monilta kommenttia, että tuntuu kuin aina sattuisin kirjoittamaan jostain, mikä on lukijalle ajankohtaista omassa elämässä. 

Yleensä hedelmällisimpiä hetkiä kirjoittaa syvällisemmistä asioista, on silloin kun on itse juuri oivaltanut jotain. On käynyt esimerkiksi pitkän keskustelun jonkun kanssa, tai lukenut jonkun jutun, josta on sitten auennut joku suurikin ajatus. Välillä käy niin, että siinä tilanteessa mietin, kuinka hyvän postauksen aiheesta saisi ja laitan yhdellä lauseella ylös pääpointin seuraavalle päivälle. Kuitenkin kun lopulta pitäisi alkaa kirjoittaa, voi olla että punainen lanka on täysin kadonnut päästäni ja istun vain tuijottamassa lausetta ja pohdin, että mitähän hittoa mä nyt tästä meinasin kirjoittaa?

Olen myös huomannut, että välillä blogin pitäminen saa minut aktivoitumaan tekemään erilaisia asioita. Jos olen yksin kotona ja ruoanlaitto ei jaksaisi kiinnostaa vaan tekisi mieli syödä vaan kaapista löytyvää pastaa ketsupilla, saatan kuitenkin raahautua kauppaan ja kokeilla jotain uutta reseptiä siinä toivossa että saisin siitä myös postauksen aikaiseksi. Sama homma on myös esimerkiksi treenien suhteen. Eikä näitä kyllä koskaan ole tullut kaduttua. 

Joskus postaus syntyy niin, että haluan itse oppia jonkun taidon. Keksiä vaikkapa joku juhlavampi kampaus ja opetella tekemään se ensin itse, tai kokeilla jotain uutta ruokaa. Sitten kuvaan koko prosessin teille ja toivon että siitä on hyötyä myös jollekin muulle. Muistan kun toissakesänä olin baarissa ja törmäsin yhteen kaveriin ja hän kertoi että olin pelastanut hänen päivänsä kampausohjeellani, sillä he olivat tulossa hääjuhlista ja sinne lähtiessä oli meinannut tulla tukkapaniikki. On niin kiva kuulla, että täällä jakamat vinkkini menevät kokeiluun!

Kuvia minulla on joskus säilössä valmiina kansiossa, sillä kuvailen päivän mittaan mahdollisimman paljon, ja valitsen sitten sieltä sellaisia kuvia jotka mielestäni parhaiten sopii kyseiseen postaukseen. Välillä kuvat ja teksti eivät kuitenkaan täysin kohtaa, mutta en ole koskaan liian tarkka siitä. Mielummin nimittäin itse luen tekstiä, jossa on kuvia, sopivat ne sitten sisältöön tai ei. Joskus saan kuvista postausaiheen ja toisinaan taas postauksesta idean tietynlaisiin kuviin. 

Silloin kun inspiraatio on kohdillaan, voi tekstin tuottamiseen mennä alle puoli tuntia, mutta huonona päivänä saatan kirjoittaa koko päivän silti saamatta mitään kamalan järkevää postausta ulos. Yleensä postauksiin ja muuhun blogiin liittyviin asioihin käytetty aika ylittää reippaasti tavallisen työpäivän pituudellaan, mutta homma on niin kivaa, ettei se haittaa. 

 

Today I thought it might be fun to reveal how the blog posts come together. A lot of ideas comes from my own life: the stuff I've been thinking about, the food I've eating and the workouts I've been doing. Blogging has changed the way I look at the world, because I'm always searching for different ideas for posts. Usually I get the ideas on walks or just before I fall asleep. That's why I put ideas down to my phone as soon as I get them. Sometimes I look at a word or a sentence later and think "what on earth was the idea behind this?". Blogging makes me do different things, as I always think if I learn a new skill or come up with delicious recipe, I can always do a blog post about it. The best kind of posts are the ones that somehow help you guys. That's why I always try to think, what the reader gets from the post. 

Kommentit

Hannelen (Ei varmistettu)

Moi, olen lukenut blogiasi useamman vuoden ja minusta tuntuu että se nyt lähtenyt oikein lentoon! Tykkään teksteistäsi ja juttejen vaihtelevuudesta tosi paljon. Vaikka monet tekstisi herättää ajatuksia, joskus suurempia joskus pienempiä, ei tule juuri koskaan kommentoitua mitään. Miten itse koet sen että joku postaus saa paljon kommentteja ja joihinkin niitä ei välttämättä tule ollenkaan?

Elisa Lepistö

Koen sen ehkä niin, että jotkut jutut herättää enemmän keskustelua kuin toiset ja se on ihan luonnollistakin. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että joku juttu joka ei ole saanut kommentteja, olisi jotenkin huonompi kuin toinen (joskus toki sitäkin) :D Täällä Lilyssä on kiva kun on kommentteja lisäksi nuo sydämet, ja joskus huomaa että sellainen juttu johon ei ole tullut yhtään kommenttia, onkin saanut monta sydäntä. Mutta kiitos ihanasta kommentista! Tosi kiva kuulla että kovempi panostus on näkynyt myös blogin lukijoille :)

Hannelen (Ei varmistettu)

Joo en tarkkoittanutkaan että joku juttu olisi huonompi jollei se saa paljoa kommenttaja. Ja voi hyvänen aika en ollut hoksannut noita sydämiä!! :D Täytyyki alkaa käyttää niitä aina kun tykkään. Tiedän ite että monesti olen ajatellut sinun teksteistä, että onpa mielettömän hyviä ajatuksia tai voi vitsit enpä ole tullut ajatelleeksi mutta hmmm täytyypä kiinnittää tuohon huomiota. Tai itse ajattelen tästä aiheesta eri tavalla ja minun näkökulmani on näin ja näin. Tekstisi herättävät minussa ajatuksia mitä alan pohtimaan, mutta en sitten koskaan tule kirjoittaneeksi tänne kommenttia. Monesti tulen vain tosi hyvälle mielelle, mutta koskaan ei tule kiitettyä. Joten nyt sen teen, kiitos Elisa ihanasta, inspiroivasta, kauniista, ei liian kiillotetusta ja ajatuksia herättävästä blogista! :)

Kommentoi