MÖKKIELÄMÄÄ

Vietimme viimeiset kolme päivää tosiaan nelistään mökillä, joka sijaitsi eristyksissä muusta elämästä. Mökki oli rakennettu veden päälle, ja siinä oli iso terassi ilman kaiteita. Jostain kumman syystä tuli ihan Suomi ja vanhat kunnon kesämökit mieleen. Vain sauna, koivun tuoksu ja lokkien äänet puuttuivat. 

Netti ei myöskään toiminut oikein, jonka takia esimerkiksi snäppistoori on ollut tyhjänä. Teki kuitenkin ihan hyvää olla hetki ihan omissa maailmoissa. Pötköttelin ja kirjoittelin juttuja valmiiksi, luin kirjaa riippumatossa, katselin laiturilta erilaisia kaloja ja bongasin muun muassa kaksi hienoa rauskua. 

Teimme yhtenä iltana myös ruokaa yhdessä, enkä ollut tajunnut, kuinka ikävä onkaan ruoanlaittoa. Täällä saaressa on todella vähän valikoimaa ruokakaupoissa, eikä esimerkiksi avokadoa löytynyt mistään. Kävin sitten hakemassa pyörällä chorizoa, pastaa, limeä,valkosipulia ja pastaa ja valmistimme sen porukalla. 

Terassilta saimme vielä tuoreet basilikat suoraan ruukusta. Hyvää musiikkia taustalla, pöydässä kynttilöitä, lasissa kylmää valkoviiniä ja edessä herkullinen annos ruokaa. Siinä tilanteessa oli kaikki kohdallaan. Söimme vatsat täyteen ja siirryimme makaamaan terassille tähtitaivasta tuijottamaan. Mitä kauemmin siinä makasi, sitä enemmän tähtiä alkoi näkyä. Jossain vaiheessa tuntui jo ihan surrealistiselta, aivan kuin olisi ollut jossain Heurekan planetaariossa. 

Nyt kuitenkin meidän mahtavasta Suomi-tiimistämme lähtee puolet kotimatkalle. On ollut todella kivaa tällä porukalla, ja vähän haikeilla mielillä olen heidän lähdöstään. Me päätimme poikaystäväni kanssa kuitenkin jäädä tänne Bocas Del Toroon vielä ainakin muutamaksi päiväksi. Lähinnä sen takia, että jatkuva siirtyminen on rankkaa ja olisi kiva hengähtää hetki ennen matkan jatkumista. Seuraavaksi menemme luultavasti takaisin Costa Ricaan, tällä kertaa Tyynenmeren puolelle.