Näitä päiviä

Tuijotan tyhjää tekstikenttää jo toista tuntia(!) putkeen. Ensi viikolla on luvassa Italian reissu ja haluaisin kovasti saada tehtyä blogijuttuja valmiiksi. Oma saamattomuuteni ärsyttäää. En vain saa käsiä näppäimistölle. Ajatus harhailee kokoajan etsien jotain maagista inspiraatiota aivojen pölyttyneistä arkistoista. Onko kaikki jo sanottu? Yhtäkkiä kuulokkeista kuuluu Eevil Stöön matala ääni, joka mahtipontisesti kysyy ”mitä sä venaat? mitä v*ttua sä venaat?!”. Alan melkein nauramaan ääneen, sillä niin oiva herätys tämä on. 

Tänään on ollut todella huono energia. Kaikki alkoi siitä kun aamulla poikaystävä nukkui pommiin ja huuteli lukuisia voimasanoja sen takia (ei tietenkään minule, mutta satuin olemaan siinä vieressä). Ärsyynnyin kuitenkin tästä, sillä muutenkin tahmealta tuntunut aamua sai näin brutaalin sävyn. Jäin istumaan koneelleni ja kirosanat jäivät haamujen lailla leijailemaan ympärilleni pitkään sen jälkeen kun poikaystäväni oli hypännyt taksiin. 

 

Ja tiedänhän minä. Kun on tällainen olo, ei päivän voi olettaakaan menevän kovin hyvin. Keskittyy kaikkeen negatiiviseen, vaikka useimmilla asioilla on kääntöpuolikin. Sitä on vain omalta raivopäisyydeltään estynyt näkemään missään mitään hyvää. Kaikki tämä eskaloitui siihen, että viikkoja kestänyt taisteluni DB Schenkerin kanssa päätyi siihen että huusin ensin kurkku suorana heidän kuljetuksia hoitavalle miehelle puhelimessa ja lopulta kirjoitin pitkän tulikivenkatkuisen sähköpostin heidän asiakaspalveluunsa. 

Vieläkin ärsyttää, eikä tämä purkaus vielä onnistunut muuttamaan päiväni kulun kurssia oikeaan suuntaan. Välillä toivon, että voisin laittaa sydämenmuotoiset lasit silmille, ja nähdä taas kaiken sen upeuden ympärilläni. Mutta kaipa siinä onkin se hienous. Kun on myös näitä päiviä, osaa arvostaa niitä toisenlaisia paljon enemmän. Niitä kun auringonlasku värjää vaaleanliilaksi taivaan, yölläkin on tarpeeksi lämmin kesämekolle, kun kattoterassille kipuaa mies soittamaan kitaraa, ympärillä on ystäviä, ilma täynnä naurua ja lasissa kylmää roseeta. 

Joten kaipa pitää olla kiitollinen siitä, että tuntee niin kovasti. Vaikka joskus tuntuisikin että v*tutuksen alle luhistuu täysin. Koska silloin ne hyvätkin päivät tuntuvat yhtä voimakkaina. 

Dress – H&M, Shoes – Dr. Martens, Sunglasses – borrowed from a friend

Pictures: Tomi Taskula