Nautin.
Aamut alkavat täällä kello 7, kun marssimme lähirantaan surffilautojen kanssa. Täytyy kyllä sanoa, etten keksi paljon parempaa tapaa aloittaa päivä. Tulee mieleen viime vuonna viettämämme aika Costa Ricassa, kun nousimme ennen kuutta ja menimme aina aamusurffille. Niitä aikoja onkin ollut aina välillä ikävä. Silloin kirjoitin ””Sä olet kyllä ollut jotenkin niin paljon onnellisempi täällä”, sanoi poikaystäväni tänä aamuna kun söimme aamiaista. Ja vaikka koen olevani aina melko optimistinen, iloinen ja keskittymään positiivisiin asioihin, huomaan kyllä, että täällä on jotenkin vielä rennompi olla. Pienet asiat eivät paina kun aurinko paistaa joka päivä, jalat voi käydä halutessaan hautaamassa hiekkaan tai kastamassa mereen ja aamupalaksi saa nauttia tuoretta mangoa.”
Silloin opin ehkä ensimmäistä kertaa elämässä pitämään aamuista. En jokaisesta, mutta aivan varmasti sellaisista, jotka saan viettää kävelemällä aamulla rannalle laudan kanssa. Silloin kuumuus ei ole vielä ehtinyt uuvuttaa ja voimaa on ihan eri tavalla aaltojen nappaamiseen. Rakastan sitä hetkeä, kun pääsee istumaan aamiaispöytään syömään tuoreita hedelmiä tukka märkänä ja kaikkensa antaneena. Iltaisin olen puolestaan aina ihan poikki ja uni meinaa tulla silmään todella aikaisin. Mutta sekin on sellaista hyvää väsymystä, raukeutta. Vähän kuin lapsena, kun on juossut ja riehunut ulkona koko päivän ja nukahtaa sohvalle jo alkuillasta.
Eilisen iltapäiväsession jälkeen nappasimme oluet käteen ja marssimme rantaan katsomaan auringonlaskua. Iltapäivä oli ollut pilvinen, mutta se tietää yleensä parhaat auringonlaskut. Eikä tämä ilta ollut poikkeuksena. Ensin näkymä oli hiukan vaatimaton, mutta kun mollukka oli vihdoin painanut alas horisontista, värjäytyi taivas ihan mielettömän väriseksi.
Livebändi soitti covereita kitaralla, ihmiset makoilivat fatboyssaan ja monet vielä surffasivat viimeisiä aaltoja fiilistellen ennen pimeää. Ei voi muuta sanoa, että täällä kyllä ihmisen on hyvä olla. Nyt kello kuitenkin lähenee jo kymmentä, joten pakko painaa pää tyynyyn.
Photo of me: Sara Vanninen