#olisinpatiennyt

Maaret Kallio haastoi jakamaan nuoruuden valokuvan ja kertomaan, mitä olisi halunnut silloin tietää.

Olisinpa tiennyt, miten vähän vielä tiedänkään, elämästä, itsestäni tai mistään muustaakaan. Että itsevarmuus on hyvästä, mutta se ei tarkoita sitä että oma tapani ajatella on ainoa oikea. Ettei aito itsevarmuus vaadi todisteluja kenellekään, eikä arroganssi ole koskaan hurmaavaa.

Olisinpa tiennyt ettei mikään asia ole mustavalkoista koskaan, ja sellaisella ajattelulla jää melko moni sävy näkemättä ja kokematta. Olisinpa tiennyt että älykkyyttä on kyseenalaistaa juttuja, joita pitää totuuksina  ja kuunnella mitä minua viisaammilla on sanottavaa.

Olisinpa luottanut siihen, että se levoton vaihe tulee menemään ohi ja asiat tuntuvat joskus taas kirkkailta ja selkeiltä. Ja myös sen, ettei nämä kipuilut jää murrosikään, vaan tällaisia murrosvaiheita tulee olemaan varmasti useampia läpi elämän. Olisinpa ymmärtänyt, että yleensä pimeimmän kohdan jälkeen tulee aina uudestaan valo. Ja se uusi valo on entistä kirkkaampi. 

Olisinpa ollut armollisempi itseäni sekä muita ihmisiä kohtaan ja luopunut ehdottomuudestani. Olisinpa tiennyt että jos joku on ilkeä minulle tai läheisilleni, ei minun kannata ilkeillä takaisin. Olisinpa muistanut, että kukin tekee aina parhaansa kullakin hetkellä, etkä ikinä tiedä ulkopuolisena, minkälaisen myrskyn keskellä toinen seisoo. 

Olisinpa nähnyt pilkahduksen tulevasta ja luottanut enemmän elämään. Tiennyt jossain sisimmässäni, että tämä ei tule olemaan niin rankkaa kuin kuvittelen, ainakaan jos päätän uskoa toisin. Olisinpa muistanut etsiä omaa ääntäni kaikkien muiden kuiskiessa korvaani ja olla kadottamatta sitä missään vaiheessa. 

Olisinpa tiennyt että sydänsuruista selviää, eivätkä kaikki ystävyyssuhteetkaan ole ikuisia, vaikka niin haluaisit. Ymmärtänyt, että niistä kipeistäkin kokemuksista voi olla myöhemmin onnellinen. Että arvoni ei riipu siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, vaan olen riittävä ja omalla tavalla täydellinen kaikkine virheineni. Ettei minun tarvitse muuttaa itseäni ulkoisesti voidakseni olla rakastettu. Eivätkä minun kohtaamani vaikeudet ole minun syytäni. 

Olisinpa tiennyt, etten elä muita ihmisiä miellyttääkseni, vaan elämästä voi tehdä juuri minun näköisen. Ettei valmiita vastauksia ja reittejä ole, vaan joskus polut pitää tallata itse. Olisinpa ymmärtänyt, että aika on ainoa määre jota ei saa koskaan takaisin ja rakkautta kannattaa jaella sankoin määrin joka puolelle, sillä se ei sillä lopu, vaan sen sijaan triplaantuu.

Mitä te haluaisitte sanoa nuorelle itsellenne?