Kuvakuulumisia arjesta ja juhlasta

Rakastan lukea näitä puhelinkuvapostauksia Annikan blogista, sillä ne on jollain tavalla arkisempia ja samaistuttavampia kuin järjestelmäkameralla otetut kuvat. Joten tässäpä nyt omia palasia arjesta ja juhlasta viime viikkojen ajalta puhelimen kameralla ikuistettuna.

puhelimenrullasta.jpg

1. Hernerisottoa ennen Kinky boots- esitykseen lähtöä yhtenä arki-iltana. Oli muuten ihan mieletön show! En muista milloin olisi viimeksi yleisö noussut seisomaan taputusten ajaksi. Suosittelen!

2. Puhtaasta kodista tekee mieli aina ottaa pari räpsyä.

3. Päivän asu peilikuvaan ikuistettuna silloin kun vielä pärjäsi paljain säärin (joka nyt tuntuu ihan käsittämättömältä, vaikkei tästä ole edes niin kauaa).

4. Ystävän ihanassa puutalossa viettämässä iltaa ja syömässä sinisimpukoita. Nähdään tällä porukalla todella harvoin, mutta yhteinen koulu on aikoinaan hitsanneet meidät niin avoimeksi porukaksi, että aina voi heti puhua ihan mistä tahansa, olla täysin haavoittuvainen tai henkisesti alasti. Tällaiset tyypit ja ihmissuhteet on kullanarvoisia. <3

puhelimenrullasta1.jpg

5. PR-lahjana saatu Monkin ihanan All the feels kampanjan huppari, johon voi tarralla vaihtaa eri sanoja.

6. Kuka muu valitsee viinin etiketin tai pakkauksen mukaan? Please, sanokaa etten ole ainoa. Tämä koiraboksi vei voiton.

7. Pyykkipäivä ja alkuillan viimeiset valonsäteet makkarissa. Parasta on mennä ensimmäisenä iltana lakanoiden vaihdon jälkeen nukkumaan suihkun raikkaana. Hankimme uuteen asuntoon tuollaisen ison jättipeiton ja siihen vain kahdet lakanat. Ja nyt on kyllä tuntunut ettei yhtään enempää kaipaakaan. Miksi ylipäätään pitäisi olla useammat kuin kahdet lakanat?!

8. Sunnuntaiaamun täysin autio torkkelinmäki ja aamuauringosta miltei liekeissä olevat rakennukset <3

puhelimenrullasta2.jpg

9. Laura Seppäsen suunnittelema upea tila Verkkokauppa.comin valaisimien ympärille. Todella inspiroiva! Enkä ollut tiennyt että verkkokaupasta saa design-valaisimia, vaikka se on suurinpiirtein lempikauppani. Suuntaan sinne aina elektroniikkaostoksille, sillä rakastan niitä tyyppejä jotka osaa aina auttaa tyhmissäkin kysymyksissä ja on oikeasti asiantuntijoita. Ainakin kamerapuolella. 

10. Ensimmäistä kertaa kokeilemassa Pikku Roban Hills Dumplingsissa mykyjä, eikä muuten varmasti viimeinen. Todella söpö paikka ja sitäkin paremmat ruoat. Parasta paikassa oli se, ettei se ollut hinnalla pilattu.

11. Ystäväni kommentoi viikonloppuna ”sä oot joka päivä Harju8:ssa”, johon väitin vastaan kunnes tajusin että siellä on tosin tultu oltua useampana päivänä. Parasta oli yhtenä päivänä kun pidimme pientä suunnittelupalaveria Saran kanssa siellä ja isäni pamahti sattumalta viereiseen pöytään lounasseuralaisensa kanssa.

12. Podinauhoitusten parissa taas. Viimeiaikoina on ollut vähän huumoripitoisempia ja rennompia jaksoja synkän syksyn vastapainoksi. Joko olet käynyt kuuntelemassa Miksi-jakson, jossa ihmettelemme muun muassa miksi lentokoneessa täytyy nousta seisomaan heti kun turvavyövalo sammuu tai miksi Sara lukee aina Disneyn logon Gisnep?  Tai tämän viikon jakson epäonnistuneimmista iskuyrityksistä?

puhelimenrullasta3.jpg

13. Hänellä on juttu kesken ja minä keskityn puolestani poseeraamiseen. 

14. Päivä on lyhentynyt niin, että jo neljän aikaan alkaa auringonlasku heittelemään varjoja asuntoon. Niihin en tosin kyllä koskaan kyllästy, näytti se kello sitten mitä tahansa. 

15. Ensimmäinen kunnon illallinen vieraineen meidän luona. Ruoka ei tosin ihan onnistunut, mutta seura oli onneksi sitäkin parempaa. Otimme murskahäviön Aliaksessa ja pelasimme sen jälkeen piirustuspeliä vedet silmissä. 

16. Poikaystäväni on puhunut jostain Lintsin kallioista ikuisuuden, johon hän on halunnut viedä minut tiirailemaan auringonlaskua. Viime sunnuntaina vihdoin menimme ja olihan se nyt ihan huikea näkymä. Jaoimme yhden oluen, istuskelimme kalliolla, kuuntelimme musiikkia ja katselimme kun aurinko painui horisonttiin.

Suhteet Oma elämä

Mental Health Monday: Inspiraation tekeminen

D8X_4849.jpg

Tyhjän ruudun ongelma. Kursori vilkkuu nenän edessä viidettä minuuttia putkeen ja postausideoita on ruhtinaalliset nolla kappaletta. Muistan jostain juuri taannoin kuuleneeni kirjailijasta joka on ollut koko uransa hyvin tuottelias. Hän kertoi, että inspiraation syttymiseen tarvitaan vain 100 sanaa. Niinpä hän aloittaa aina vain kirjoittamaan. Vaikka alkuun siinä ei olisi mitään järkeä, on tärkeää että ruudulle syntyy sanoja. Niin paljon, että tuo maaginen sadan sanan raja menee rikki. Sen jälkeen alkaa kuulemma se monen odottama flow-tila. 

Päätin kokeilla sitä nyt heti ja kyllähän tämä kynnys tekstin synnyttämiseen laskee jokaisella näppäimen iskulla. Motivaatiota on joskus vaikea saada päälle. Joskus inspiraatio syntyy liikkeessä, joskus Pinterestiä selailemalla, kesken mielenkiintoisen keskustelun tai vaikkapa dokumenttia seuratessa. Silti usein parempi keino on yksinkertaisesti asioiden tekeminen. Ja juuri sillä tavalla, että pakottaa itsensä siihen absoluuttiseen minimisuoritukseen. 

Oli kyseessä sitten mikä tahansa asia tai urakka, voi sen tarkastelu kokonaisuutena tuntua ahdistavan suurelta. Otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa asunnon siivoaminen, treenaaminen tai 500 sivuisen kirjan lukeminen. Kun päättääkin pyyhkiä vain keittiön pöydän tasot, tai vaihtaa urheiluvaatteet ja tehdä 20 haarahyppyä tai lukea ensimmäisen kappaleen kirjasta, tuntuu kynnys huomattavasti pienemmältä.

Yleensä aina tuon ensimmäisen askeleen otettuaan, on homma alkanut jo sujua sen verran mallikkaasti että tekee mieli jatkaa. Ja mikäli ei, ei sekään haittaa. Oletpahan ainakin saanut pari tasoa puhtaaksi, pienen vetreytyksen tehtyä tai aloitettua kirjan mitä olet halunnut lukea ikuisuuden. On siis myös täysin ok joskus myöntää itselleen että nyt ei muuten vain lähde. 

Tällaisissa tilanteissa paras tapa saattaa olla lykätä hommaa vaikkapa seuraavalle päivälle tai käydä pienellä kävelyllä haukkaamassa raitista ilmaa. Kun kerran on kokeillut ja huomannut ettei jokin asia yksinkertaisesti luista, voi sen hetkeksi hylätä täysin ja ajatella ihan muita asioita. On nimittäin äärimmäisen raskasta velloa sellaisessa tilassa jossa tuntee kokoajan syyllisyyttä jostain hoitamattomasta asiasta. Kun kerran on kokeillut ja todennut ettei johonkin ole tällä hetkellä resursseja, voi hyvin mielin tehdä hetken jotain aivan muuta. 

Hyvinvointi Mieli