Mental Health Monday: Millä on loppujen lopuksi väliä?

20180602_220924.jpg

Käsittelemme viimeisessä podcast-jaksossa muun muassa masennusta ja uupumusta. Samalla myös pohdimme sitä, mitkä asiat ovat niitä mitkä tekevät onnelliseksi. Olen pyöritellyt sitä kysymystä päässäni paljon tänä keväänä. Onko niillä asioilla, joista stressaan, lopulta mitään väliä? Ovatko ne asiat, jolle aikani uhraan, sen ajan arvoisia? 

Näitä pohtiessani eteeni osui Eeva Kolun Uusi Muusaan kirjoittama teksti, jonka tämä kohta kolahti ja kovaa: ”Ainoa, mitä kukaan ei tietääkseni voi koskaan saada takaisin, on aika. Aika on kaikkein arvokkain resurssimme. Silti jakelemme sitä ympäriinsä kuin sillä ei olisi mitään merkitystä. Uhraamme ensimmäisenä sen tavoitellessamme muita asioita: muiden hyväksyntää, rahaa, mainetta…”

Uskon, että levotonta oloa usein seuraa jonkinlainen muutos. Omalla kohdalla levotonta oloa on jatkunut jo yli vuoden verran. Aloin miettiä, että muutosta ei tapahdu niin kauan, kun sille ei raivaa elämästään tilaa. Kun tyhjää tilaa on, se on helpompi täyttää jollain merkityksellisemmällä. 

En ole tällaista tyhjennystä tehnyt, koska olen kuvitellut että raivaan kalenteristani sitten kyllä tilaa, kunhan vain tietäisin sen, mille sitä haluan raivata. Mutta kun harvoin asiat niin päin loksahtelee. Kun oma kovalevy on niin täynnä, ettei muista enää omaa pankkikortin tunnuslukua, ja joutuu jokaiselle kalenterimerkinnälle laittaa varmuuden vuoksi hälytyksen, on siihen soppaan vaikea enää mitään uutta lisätä. 

Aion siis tehdä tilaa, jollekin. Vielä tuntemattomalle, mutta niin kovasti kaivatulle. Meinaan pitää ensimmäisen kerran lomaa viiteen vuoteen. En tiedä vielä, onko se viisi päivää vai kaksi viikkoa, ja miten sen toteutan. Mutta loma on nyt vain pidettävä. Paiskin vaikka yötä päivää töitä ennen sitä, jotta saan katkaistua hetkeksi tämän minun ja koneeni välisen napanuoran. 

Aion olla tiukempi omista aikatuluistani ja kieltäytyä asioista rohkeammin. Antaa sattuman johdattaa. Vaikka en siihen ”sattumaan” uskokaan. Aion kääntää pois sivun, joka on niin täynnä tekstiä, että merkintöjä on enää vaikea osata lukea. Ottaa uuden puhtaan tilalle, joka tyhjyydellään innostaa luomaan jotain uutta.

20180603_221307.jpg

Hyvinvointi Mieli

Yllätyksellinen Kallio

DSC_7330.jpg

Istun taksissa matkalla kotiin lentokentältä kun isäni soittaa ja ehdottaa lounastreffejä. Sovimme tapaavamme kotini ulkopuolella puolen tunnin päästä. Käyn nopeasti purkamassa matkalaukun, vaihdan vaatteet ja kipitän alakertaan. Samassa poikaystävältäni tulee viesti: Väinö Kallioon lounaalle? Suunnitelma Kampai3:sta unohtuu, jäämme pengerpuistoon odottamaan hänen saapumistaan ja pian matkaammekin jo kolmistaan Hämeentietä kohti. 

Kassalla tuttu ääni tervehtii minua nimellä ja tajuan että kyseessä on lapsuuden ystäväni, jonka kanssa tanssimme samassa ryhmässä yli kymmenen vuotta. Käy ilmi että asumme nykyään samassa talossa ja sovimme, että pitää treffata ajan kanssa joku päivä. Koko lapsuuden ja nuoruuden ajan treenejä oli melkein viikon jokaisena päivänä, ja studiolla tuli vietettyä varmaan enemmän aikaa kuin kotona. Myös vapaa-aika kului lähes poikkeuksetta tanssiryhmäläisten kanssa, joten olisin varmasti täysin eri ihminen ilman niitä ihmisiä ja heidän vaikutustaan minuun. 

Samassa ystäväpariskunta tulee sisään ravintolaan ja naureskelen, kuinka ihanan yllätyksellinen Kallio on. Istumme kaikki syömään lounasta ja menemme lopulta kahville vielä puistoon. Kaverini harppoo ison koiransa kanssa puiston toisella puolella ja yritän huiskuttaa hänelle. Lopulta isäni hyppää pyöränsä selkään ja jatkaa matkaansa keskustaan, me lähdemme tekemään töitä ja ystäväpariskunta päikkäreille. Juuri kun olen kotona, Sara soittaa ja ehdottaa asukuvauksia kotikadullamme. 

Nappaamme nämä kuvat ja kumpikin menee jatkamaan töitä. Illalla mietin, miten erilaista arki täällä on ja kuinka paljon nautin näistä ex tempore kohtaamisista. Kuinka vaivatonta on lähteä ravintolaan, sompasaareen, mustikkamaalle, keskustaan tai puistoon hengailemaan. Miten kaikkialla tuntuu niin eläväiseltä, että päivät tuntuvat jollain tavalla rikkaammilta. 

Nukuin eilen 10,5 tunnin yöunet ja nyt olen tarmoa täynnä. Meinaamme suunnata rannalle koko päiväksi eväiden ja kirjojen kera. Nautitaan nyt kun Suomen kesä tarjoilee parastaan! Ihanaa viikonloppu tyypit! <3

kipparihattu.jpg

DSC_7353.jpgkipparihattu2.jpg

DSC_7425.jpg

kipparihattu3.jpg

Shoes – Timberland, Dress – Monki (old), Knit – Bikbok, Cap – Zara

Pictures: Sara Vanninen

Muoti Oma elämä Päivän tyyli