Remonttiväsymystä ja puhelinkuvia raksalta
Viime viikolla alkoi jo näkyä suuria muutoksia raksalla, kun lattian pohjatyöt saatiin valmiiksi. Nähtiin pitkästä aikaa asunto melkein tyhjänä. Jotenkin tässä vaiheessa tulee aina illuusio siitä, että siellähän on ihan pian jo valmista. Enää keittiö ja kylppärin kalusteet, sekä ”pikkujutut” kuten sähköt, listat, ovet ja rosetit. Kohtahan me jo muutetaan!
Ja paljonhan tässä on jo tehty. Lattia on ollut suuri projekti, kun alusta oli niin epätasainen että kaikki tekijät eivät edes suostuneet lähtemään tekemään sitä. Onneksi vaneri saatiin todella tasaiseksi ja lopulta lattiasta tuli vielä hienompi kuin olimme osanneet odottaa.
Tällä viikolla itse parketti nakuteltiin paikalleen ja kävimme ihailemassa sitä ennen kun se suojattiin loppuremontin ajaksi. Sävy oli ihan täydellinen ja sopi todella kivasti seinien väreihin. Ei liian tumma tai vaalea, lämmin tai kylmä. Juuri sellainen kuin olimme toivoneetkin. 
Pähkäilimme jonkin aikaa myös ladonnan suuntaa, mutta päädyimme lopulta tähän melko klassiseen ilmeeseen, jossa ”nuolet” kulkevat valon suuntaan. Toinen vaihtoehto olisi laittaa ne pituussuunnassa. Se olisi näyttänyt kivalta, kun ne olisivat kulkeneet oviaukoista, mutta valo olisi silloin tehnyt lattiasta melko kirjavan. Halusimme sen kuitenkin olevan melko harmoninen, sillä lattiassa on jo nyt kivasti elävyyttä. 
Keskiviikkona tuli keittiö- ja kylppärikalusteet ja eilen niitä alettiin asentamaan. Eilen illalla kun kävimme työmaalla, tuntui että olisi otettu taas monta askelta taakepäin, vaikka tiedän ettei se ole niin.
Asunto oli kuitenkin taas ihan täynnä tavaraa, remonttipölyä, pahveja ja kalusteita,sekä kodinkoneita jotka vielä odottavat asennustaan. Kun kaaoksen seassa seisoi ja skannasi silmillään kaikkea, mikä vielä odottaa tekemistään, meinasi epätoivo iskeä. ”Ainiin, tuokin vielä. Ja noi pitää muuten päättää. Tuo pitää tarkistaa. Ja nämä pitää tilata.”
Tänään tämä keittiökin alkaa olla jo pitkälle tehty. Alkuviikosta tulee kivitason mittaajat, ja siitä kahden viikon päästä saamme keittiön tason sekä välitilan. Eli pienistä ajoista enää puhutaan loppujen lopuksi. Kivitasoa odotellessa urakoitsijamme rakentaa tähän vielä uuden seinän ympärille, jotta integroidut kaapit saadaan samalle tasalle seinän kanssa.
Koronan takia jotkut toimitukset ovat hiukan viivästyneet, ja meiltä puuttuu vielä viinikaappi ja astianpesukone. Nekin saadaan onneksi varmaan vielä muutaman viikon sisällä. Mallailimme jo hiukan kattolistoja, kun ne näyttivät niin suurilta lattialla. Hyviltä ne tulevat kuitenkin näyttämään. 
Sanoin alunperin, että asennoidun siihen että marraskuun alussa pääsemme muuttamaan. Silloin en ainakaan pettyisi remontin venyessä. En kuitenkaan uskonut, että meillä ihan oikeasti voisi mennä sinne marraskuuhun asti.
Yritän pysyä positiivisena, mutta tässä vaiheessa alkaa myös painaa eräänlainen remonttiväsymys. Ei enää jaksa innoissaan suunnitella ja miettiä. Pohtia eri vaihtoehtoja. En haluaisi enää yhtään päivää selvittää asioita tai laittaa tekniselle isännöitsijälle hyväksyttäväksi asioita.
Ja kun remontissa aina tulee mutkia matkaan. Selviää jotain, mikä oli suunniteltu tietyllä tavalla, mutta jota ei pystykään toteuttamaan niin. Alkuun jaksoin pohtia parasta vaihtoehtoa tilalle, selvittää ja kysellä. Nyt tekisi mieli sanoa ”IHAN SAMA”.
Tiedän, että monet remontoivat jopa vuoden asuntoa, mutta tällaisena kärsimättömänä ihmisenä tämä 4 kuukautta alkaa kyllä olla maksimiaika omille hermoille. Tämän kuun lopussa kuitenkin muutamme täältä väliaikaiskodista pois, eli suurimmat tavarat pitäisi saada jo uuteen kämppään johonkin nurkkaan mahtumaan.
Olemme jonkin aikaa mieheni vanhempien luona, ettemme ole raksalla tiellä. Toivottavasti pääsemme kuitenkin pian jo omaan sänkyyn nukkumaan!
Toinen kolmannes lähenee loppuaan ja täytyy sanoa, että tämä on mennyt paljon nopeammin kuin ensimmäinen. Vaikka kärsin huonosta olosta melkein päivittäin toisellakin kolmanneksella, ei se kuitenkaan ollut kokopäiväistä tai muutenkaan millään tapaa verrattavissa ensimmäisiin kolmeen kuukauteen.
