Päivän viimeiset säteet aurinkoa pilkottavat pitsiverhojen takaa. Kullankeltainen valo luo pitkiä varjoja olohuoneeseen. Taksit tööttäilevät alhaalla tiellä. Kylmä olut hikoilee marmoripöydälle pieniä pisaroita. Aikaeroväsymys alkaa painaa ja ilma täyttyy haukotuksista. Marilyn Manson laulaa taustalla ja huomaan nyökytteleväni päätäni sen tahtiin. 

Kaksi päivää on mennyt työn tohinassa. Poikaystävä on kuvannut videota ja minä kuvia yhdelle firmalle ja nyt käyn läpi parin päivän saldoa. Kohta kone menee kuitenkin kiinni, vaihdan lököhousut mekkoon, lähdemme illalliselle ja katsomaan vähän performanssitaidetta. Silmäluomia painaa, mutta sielu tuntuu ravitulta. 

Vaikka viime visiitistäni ei ole kauaa, moni asia on taas muuttunut. Kodin lähellä on avautunut uusia ravintoloita ja vanhoja lähtenyt, uusia citibike pisteitä on ilmestynyt korttelin sisään ja seinämaalaukset ovat muuttuneet. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy ja se on se jokin, minkä tämä kaupunki saa minussa aikaan.

Onneksi meillä on vielä muutama päivää aikaa haahuilla pitkin katuja, eksyä reitiltä, juoda liikaa kahvia, pysähdellä puistojen penkeille tuijottelemaan ihmisiä, selailla divarien kirjoja, käydä tuntemattomien bändien keikoilla, ja imeä mahdollisimman paljon siitä inspiraatiosta, jota tämä kaupunki kaataa niskaamme. 

Tässä muutamat kuvat ensimmäiseltä päivältä, jotka nappasimme kuvausten lounastauolla!

Pictures: Tomi Taskula