Koen olevani todella onnekkaassa asemassa, kun olen saanut matkustaa ja elää arkea niin monessa eri paikassa ympäri maailmaa. Tietokoneella työskentely on mahdollistanut meidän perheessämme liikkuvuuden ja olemme halunneet sen myös hyödyntää nyt, kun ei vielä ole lapsia tai omaa kotia. Vaikka työ on melko samaa maasta riippumatta, on arki täysin erilaista. On ollut todella mielenkiintoista nähdä, miten elämä muuttuu asuinpaikkaa muuttamalla. 

Kirjoitin reissun alussa siitä, kuinka tunnen taas eläväni täydellä sydämellä ja joka aamu sydän meinaa miltei pakahtua silkasta onnesta. Joku kysyikin, minkä takia en muuta ulkomaille kun selkeästi aurinko saa tällaisia muutoksia minussa aikaan? Kysymys oli hyvä ja luulinkin aina ennen että olisin onnellisimmillani ulkomailla. Muistan keskustelun isosiskoni kanssa, jossa olimme surullisia siitä että tulevaisuutemme tulisivat olemaan eri maissa. Silloin Suomeen jääminen ei tuntunut millään tavalla mahdolliselta. 

Kuitenkin pitkillä reissulla olen oppinut arvostamaan Suomea ihan eri tavalla kuin koskaan ennen. Olen ymmärtänyt, kuinka moni asia on hyvin ja miten turvallista siellä on. Olen kaivannut ystäviäni ja perhettä niin paljon, että tunne on tuntunut melkein kipuna rinnassa. Olen ollut poissaolevana siskoni lapsien elämästä liian pitkiä aikoja ja jäänyt paitsi tärkeistä hetkistä. Olen ymmärtänyt millainen rikkaus on se, että naisena voi kävellä yöllä yksin kotiin ja istua lähirannassa viiden jälkeen katsomassa auringonnousua ilman pienintäkään pelkoa omasta turvallisuudesta. Olen kaivannut tuttuja kulmia, ruokia, kunnallista terveydenhoitoa, ja jopa niitä kylmiä talvi-iltoja. Olen pättänyt, että tulevaisuuteni tulee olemaan Suomessa, vaikka matkustaminen onkin ihanaa. 

Reissuillani ihaninta on kuitenkin ollut se paikallisen arjen opettelu ja tarkkailu. On päässyt hetkeksi elämään sellaista kuviteltua elämää muussa maassa. Suosittelen kaikille, jotka vain pystyvät, tekemään saman. Voi kokeilla millaista tuntuu asua New Yorkin hektisessä vilinässä, naputella töitä kahvilassa, kiertää taidegallerioissa ja museoissa, käydä töiden jälkeen istuskelemassa Brooklynissa tuijottelemassa Manhattanin taakse laskevaa aurinkoa ja juoda drinkkejä salakapakassa jonne kuljetaan hodarikiskan puhelinkopista. 

Tai voi muuttaa esimerkiksi Costa Ricaan, herätä ennen auringonnousua, käydä surffaamassa ennen aamiaista, nauttia tuoreita hedelmiä aamiaiseksi terassilla, tehdä töitä ilmastoidussa huoneessa, ottaa päiväunet keskellä päivää riippukeinussa varjossa, katsella joka ilta auringonlaskua ja mennä jo pian sen jälkeen nukkumaan. 

Australiassakin olen nähnyt jo hyvin erilaista arkea. Gold Coastilla tuntuu olevan letkeämpi meininki. Ihmiset lähtevät töistä aikaisin ehtiäkseen surffille, kävelevät ilman kenkiä kaduilla ja pukeutuvat todella rennosti. Viikonloppuisin telttaillaan ja tehdään retkiä luontoon. Monilla on isot autot, jotka mahdollistavat pidemmätkin roadtripit ja niitä tehdään paljon. Surffilaudat köytetään katoille ja takaosaan tehdään nukkumapaikkoja.

Melbournessa on enemmän kaupungin tuntua ja hippimekot ja surffishortsit ovat vaihtuneet trendikkäisiin asuihin ja skandinaavisempaan tyyliin. Töiden jälkeen käydään joogaamassa, illallisilla tai nautitaan kulttuurista. On feministisiä kirjakerhoja ja viininmaistelua maalauskurssin lomassa. Joka päivä tuntuu olevan jotain mielenkiintoista tapahtumaa, ja ihmiset tuntuvat olevan aktiivisia myös arkenaan. Afterwork kulttuuri on vilkas ja arkenakin porukka menee lasilliselle työkavereiden kanssa. Täällä eletään hyvin hedonistisesti ja hyvästä ruoasta tai kahvikupista ollaan valmiita jonottamaan pidemmänkin aikaa.