Olen pohtinut lähiaikoina paljon ihmissuhteita ja varsinkin ystävyyssuhteita. Tuntuu, että olen vasta näin vanhalla iällä oikeasti tajunnut jotain, mikä varmasti monelle muulle on täysin itsestäänselvää. Minulle kesti kuitenkin kauan ymmärtää tämä:

Kaikesta tärkeintä on rehellisyys. 

Vaikeista asioista voi olla joskus ihan hirmu hankala avata suutaan. Minulla on ollut aiemmin tapana haudata monet ikävät tunteet ja asiat pääni sisälle. Olen ajatellut, että kärsin mielummin itsekseni ja ratkaisen ongelmani ilman että muiden tarvitsee olla niissä osallisina. Kuitenkin tämä aiheuttaa usein sen, että vaikeammilla hetkillä elämässä ajaa itsensä aika yksin. Sulkeutuu johonkin omaan maailmaansa kaikkien kauhukuvien kanssa ja kärsii yksin pimeässä vatsanväänteistä. 

Olen etäännyttänyt itseäni joistain ihmisistä, sillä en ole halunnut käsitellä ikäviä tunteita, joita heidän seuransa on aiheuttanut. On ollut helpompaa ottaa etäisyyttä, kuin puhua suoraan. 

Vasta viimeaikoina olen kokeillut sellaista brutaalia rehellisyyttä. Kertonut omista huolista, peloista, ahdistuksista, huonoista fiiliksistä ja toisaalta myös niistä hyvistä asioista suoraan. Siinä missä ennen tällaiset tunteet ovat eristäneet minut muista, tuntuu että nyt ne on saanut minut lähemmäksi joitain ihmisiä. En pidä lainkaan siitä, että minut nähdään jollain tapaa haavoittuvana tai heikkona. Olin kuvitellut, että siinä vaiheessa kun sanoo että joku sattuu, asettuu jotenkin heikompaan asemaan. 

Nyt jälkikäteen tajuan, kuinka hölmö pelko tämä on ollutkaan. Tuntuu kuin jonkinlainen taakka olisi tippunut harteilta, kun tajusin että voin sanoa kaikesta, ilman että kukaan kääntää selkäänsä. Olen oppinut myös jonkinalaista myötätuntoa itseäni kohtaan, kun on ymmärtänyt että minusta välitetään kaikkien vikojenikin ”paljastuttua”. Olen samalla huomannut, kuinka vankalla pohjalla jotkut ihmissuhteet onkaan, kun vaikeat asiat eivät horjuta niitä vaan päin vastoin tuntuu vahvistavan. 

Mietin tätä myös vertauskuvan kautta. Jos esimerkiksi Flow festivaalin myrskyn alkaessa oltaisiin vain juostu pois paikalta, olisi luultavasti teltat hajonneet ja festarit olisivat jääneet näkemättä loppuun. Sen sijaan telttoja korjattiin, vahvistettiin ja varmistettiin että ne kestävät myrskyn. Sen takia juhlat jatkuivat ja lauantaista kuoriutui vielä ihan mahtava festaripäivä. Sama asia on ihmissuhteiden kohdalla. Kun vaikeat asiat käsittelee ja niihin varautuu yhdessä, ei minkäänlainen myrsky saa ihmissuhdettakaan särkymään. 

Pictures: Sara Vanninen