Yksi ystävistäni pystyy suvereenisti käymään syvällisiä keskusteluja todella erilaisten ihmisten kanssa. Hän kertoikin taannoin, että on ymmärtänyt vasta vähän aikaa sitten, että hän tavallaan ”opiskelee” käydessään mielenkiintoisia keskusteluja eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Kun kohtaa jonkun, joka on hyvin perehtynyt tiettyyn aiheeseen ja suhtautuu siihen intohimoisesti, kertoo hän myös mielellään siitä muille. 

Yleensä merkityksellisen ja syvällisen keskustelun jälkeen omat näkökulmat ovat saattaneet hiukan avartua ja on tullut opittua jotain uutta, siitäkin huolimatta että niitä kävisi oman kuplan sisällä olevien ihmisten kanssa. Mitäpä sitten, kun nämä henkilöt ovat täysin eri taustoista ja näitä keskusteluja käy jatkuvasti? 

Kaikki ihmiset eivät käy tällaisia keskusteluja, mutta uskon että kaikki pystyvät siihen. Taitava keskustelija osaa johdattaa syvään päähän, ilman että toinen ahdistuu. Joskus sinne voi toki hypätä suoraankin. Poikaystäväni on hyvä esimerkki ihmisestä, joka saa yhdellä kysymyksellä koko keskustelun luonteen muuttumaan.

Porukka saattaa puhua säästä tai mistä tahansa arkipäiväisestä asiasta, kun hän kysyy yhtäkkiä ”uskotteko kuoleman jälkeiseen elämään?” ”millaisia unia näette?” ”muistatteko elämässänne jotain yhtä oivallusta, joka on muuttanut koko tapaanne katsella maailmaa?” tai mitä tahansa muuta, joka muuttaa täysin keskustelun luonteen. 

Ja lähes joka kerta, ajasta, paikasta ja porukasta riippumatta näistä avauksista syntyy mielenkiintoisia ajatuksia, kuulee uusia näkökulmia ja oma ajattelu saattaa hiukan muuttua. 

Olen itse tässä vähän huono ja arkailen muuttaa keskustelun luonnetta radikaalisti, vaikka haluaisinkin. Small talk luonnistuu aikalailla missä porukassa vaan, mutta siitä harvoin saa kukaan mitään. Olenkin miettinyt, kuinka tavallinen small talk- on vaihdettavissa hiukan diipimpään suuntaan. Kävin tästä hiukan juuri vääntöä perjantaina, kun keskustelukumppani sanoi, ettei syvällistä keskusteluhetkeä voi luoda, vaan se ikäänkuin ajautuu siihen, jos siihen on mahdollisuus. Se vaatii hänen mielestään luottamusta ja tietynlailla hedelmällisen ilmapiirin keskustelun syntymiselle. 

Olin kuitenkin hiukan eri mieltä. Hedelmällisen ilmapiirin voi luoda ja luottamuskin voi syntyä keskustelun edetessä. Tärkeintä on kuunnella tilannetta ja olla pakottamatta keskustelua sellaiseen suuntaan, jonne se ei mene. Pitää myös muistaa, että jotkut asiat saattavat olla toisille hyvin henkilökohtaisia, vaikka itse olisikin sen suhteen hyvin avoin.

Tässä on kuitenkin alternatiiveja niille tavanomaisille small talk -kysymyksille, jotka saattavat synnyttää jotain erityisempää. 

Mitä kuuluu? Jos saisit valita yhden sanan, joka sinua kuvaa parhaiten mikä se olisi? Miksi?

Mitä olet opiskellut? Osaatko nimetä elämästäsi yhden hetken, joka on muuttanut ajatusmaailmaasi radikaalisti johonkin suuntaan?

Missä olet töissä? Mikä on arvokkain asia, jonka olet oppinut joltain muulta ihmiseltä?

Asutko jossain täällä päin? Uskotko sattumaan?

Mistä te muuten tunnette toisenne? Kuvailkaa toisianne kolmella adjektiivilla?

Ensimmäinen kuva: Sara Vanninen