Olen täällä Nycissä ollessani miettinyt, kuinka paljon suljemme itseltämme asioita tekosyiden varjolla. Monesti unelmoidessamme jostain asiasta, kiellämme sen heti mielessämme, keksimällä monta järkisyytä, miksi sen toteutuminen ei ole mahdollista. Rationaalinen mielemme usein painaa jarrua, kun unelmat ovat liian suuria. ”Haluaisin vielä asua täällä hetken… Mutta se nyt ei vain ole mahdollista..”.

Niin monta kertaa olen kuullut jonkun aloittavan lauseen ”voisinpa minäkin joskus” tai ”olisipa tuo mahdollista kohdallani”. Usein kyseessä on asioita, jotka olisivat täysin mahdollisia jos niiden eteen näkisi vain vaivaa. Toki jotkin asiat on helpompi järjestää tietyssä elämäntilanteessa. Vakiduunissa ja perheellisenä on huomattavasti vaikeampi esimerkiksi muuttaa ulkomaille hetkeksi. Jos se on kuitenkin suurin unelma, ei sitä kannata sulkea pois. Joskus mitä kummallisemmatkin unelmat toteutuvat tavalla, jota rationaalinen mieli ei osaisi edes keksiä, kun vaan antaa niille mahdollisuuden.

Mietin nykyään usein itse niin, että joku muukin on onnistunut näissä asioissa, joista itse unelmoin. Se on siis mahdollista ja yhtä hyvin minä voin myös onnistua siinä. Joskus nimittäin kuvittelemme, että niillä jotka unelmia saavuttaa, on jotain supervoimia. Ajattelemme, että he ovat kyenneet suorituksiin koska ovat jotain yli-ihmisiä. Kun tajuaa, että ihan samanlaiset tyypit sieltäkin löytyy, on helpompi lähteä itsekin niitä unelmiaan kohti. 

Muistan kun joskus 19-vuotiaana olin aikeissa hakea lentokentälle töihin. Jätin homman kuitenkin kesken, sillä olin kuullut että työvuorot alkavat usein niin aikaisin, etten pääsisi autottomana paikalle. Muistan ikuisesti sen hetken, kun jollekin tästä harmistuneena kerroin. Hän katsoi minua hölmistyneenä ja totesi, että ei kai nyt kaikilla lentokentällä työskentelevillä ole omaa autoa? Otin asiasta vasta tässä vaiheessa selvää, ja sain kuulla että firma maksaa taksin tällaisina aamuina. Lopulta päädyin kentälle töihin ja viihdyin siellä 5 vuotta. Koko homma meinasi kuitenkin kaatua ihan alkumetreillä tämän typerän oletuksen takia. 

Yritän aina pitää tuon tarinan mielessä kun mieleni meinaa torpata joitain unelmia. Yleensä syyt ovat ihan yhtä hölmöjä kuin tuo autottomuus.  

Pictures: Satu Anttila, edit: me