Mietin pitkään, mitä kirjoittaisin tämän viikon Mental Health Monday-postaukseen, sillä oma henkinen hyvinvointini ei ole ollut kovin hyvissä kantimissa viime päivinä. Sen takia onkin varmaan parasta kirjoittaa siitä. 

Koen tuntevani itseni melkoisen hyvin. Tiedän, mitä asioita minun tulee tehdä voidakseni hyvin. Näistä olen paljon puhunut täälläkin. Toimiva combo minulle on hyvää ravitsevaa ruokaa, riittävästi unta ja lepoa, hiukan treeniä, omaa aikaa joka päivä ja jotain mielekästä tekemistä, jossa pääsen haastamaan itseni. Joillain nämä asiat voivat olla erilaisia, ja esimerkiksi unentarve tai oman ajan kaipuu voivat vaihdella eri ihmisillä paljonkin. 

Vaikka resepti hyvälle ololleni on tiedossa, ei sitä aina pysty kuitenkaan noudattamaan. Miamin reissulla oli yllättävän vaikea löytää oikeasti ravinnerikasta ruokaa ravintoloista, treeni jäi kokonaan pois kuumuuden ja aikatauluongelmien takia, en saanut öisin nukuttua välillä silmäystäkään ja omaa aikaa ei ollut moneen päivään hetkeäkään. 

Itse Miamissa oltu aika meni vielä melko mukavissa merkeissä, mutta Key Westiin lähtiessämme huomasin kuinka huonosti voin henkisesti. En ollut nukkunut varmaan tuntia pidempää yöllä ja aloin olla todella uupunut sosiaalisuudesta. Kroppa voi todella huonosti treenin puutteen ja huonon ruokavalion takia, eivätkä unettomat yöt tietenkään auttaneet asiaa. 

Kun saavuimme Key Westiin, tuntui kuin olisin melkein kuollut kala joka on huuhtoutunut rantaan ja sinnittelee viimeisiä hetkiään. Oli todella vaikea pitää itseään kasassa, sillä kaikki tuntui ihan kamalalta. Olimme ihanassa hotellissa kauniissa paikassa, aurinko porotti täydeltä taivaalta ja minua ei kiinnostanut mikään. Vaikka tiesin että tulemme olemaan siellä vain yhden yön, olisin voinut jäädä hotellille nukkumaan. Samalla sätin itseäni pääni sisällä ja tunsin itseni hemmotelluksi kakaraksi. Silti mistään en pystynyt innostumaan. Ainoa mitä halusin tehdä, oli nukkua, nukkua, nukkua.

Kuvankaunis paikka, enkä saanut itseäni edes kantamaan kameraa mukana. Koko vierailun ainoat kuvat ovat tämän postauksen kuvituksena näkyvät kaksi puhelinräpsäisyä, jotka otin jollain survival modella kun mietin että pakkohan minun on saada jotain kuvia teille näytettäväksi. Siihen voimat kuitenkin loppuivat. 

Olen aina ajatellut, että minua on vaikea murtaa. Olen kuvitellut suhtautuvani vastoinkäymisiin aina sinnikkyydellä ja pystyväni pitävän positiivisen ja optimistisen asenteeni, vaikka mitä elämä heittää eteeni. En ajatellut, että oikeastaan siinä murtumisessa on varmasti usein kyse ihan vain näiden perustarpeiden puutteesta. Ihan pelkkä muutaman yön unettomuus tekee psyykelle todella paljon. Se muutti koko luonteeni positiivisesta ja kepeästi elämään suhtautuvasta tyypistä tiuskivaksi pessimistiksi. 

Masennus ja muut mielenterveysongelmat ovat tietysti asia erikseen, mutta tavallinen ahdistus, alakulo ja haluttomuus tehdä asioita voi parantua niinkin yksinkertaisella keinolla kuin hyvillä yöunilla, urheilulla ja kunnon ravinnolla. Nyt tänne New Port Richeyyn palattuamme, parit kunnon yöunet nukkuneena, hyvää ruokaa syötyäni ja yhden nopean treenin tehtyäni olo on kuin täysin eri ihmisellä.