Olen aamuisin käynyt lyhyillä kävelyillä ja kuunnellut äänikirjoja samalla. On ihana katsella vielä vähän nukkuvaa kaupunkia ja ihailla joka aamu erilaisena näyttäytyvää taivasta. On ihan hiljaista, muutamia autoilijoita lukuunottamatta. Katulamput sammuvat pikkuhiljaa ja aurinko alkaa lämmittää. 

Kotiin tullessa alkaa vatsa jo murista siihen malliin, että aamupalakin maistuu ihan eri tavalla. En ole koskaan ollut mikään aamutreenaaja, sillä siihen ei riitä energia millään. Kuitenkin tällaiset reippaat kävelyt toimivat todella hyvin. Päivä alkaa jotenkin paremmalla energialla, kun on ennen aamista saanut vähän lihaksia lämmiteltyä. 

Pidän myös siitä, että saan aamulla hetken aikaa vain itselleni. Olen monesti ”hiukan ärhäkkä” heti aamusta, joten pieni hetki yksikseen sulattaa hyvin kiukun ennen kuin ehdin murahdella muille. Toivon, että tämä jetlagista johtuva rytmi kestäisi mahdollisimman pitkään, jotta voisin nauttia tällaisista aamuista. 

I’ve been walking every morning before the others wake up. It’s kind of magical to watch the sun rise. I hope my jetlag won’t go away so I can enjoy this routine for a long time.