Tuntuu että viimeaikoina kaikilla on ollut erityisen paljon hyviä uutisia, tai ehkä niihin on vain kiinnittänyt nyt entistä enemmän huomiota. Toki siihen vaikuttaa myös tämä ikä. Ihmiset saavat vauvoja, menevät naimisiin, löytävät ihania asuntoja ja nappaavat unelmiensa työpaikkoja tai -keikkoja. On ollut siis erityisen helppo olla hyvällä tuulella viimeaikoina. Insta-feedi on täyttynyt kihla- ja ultrakuvista ja sydämessä on läikähdellyt toisten onnea seuratessa. Olen myös edelleen itsekin kihlajaiskuplassa ja alkanut jo keräämään Pinterest-boardia noin 30:lle eri vaihtoehdolle häiden osalta.

Toki elämällä on aina kääntöpuoletkin ja viimeviikolla liihotellessani onnellisena kaupungilla, eräs mies räkäisi päin kasvojani. ”Onneksi” lima osui enimmäkseen hiuksiini, eikä naamaan. Järkytyin tästä tilanteesta niin, että karjaisin täysillä ”mitä helvettiä?!”, jolloin mies kääntyi samantien kannoillaan ja alkoi kävellä minua kohti. Tässä vaiheessa vieressäni oli isokokoinen mies, joka kysyi englanniksi olenko kunnossa. Mikäli hän ei olisi seissyt vieressäni, olisin luultavasti ollut pulassa. Kun kerroin tästä insta storyssani, sain ihan valtavan määrän viestejä, joissa muille naisille oli käynyt tismalleen sama juttu. Suuri osa näistä ”kohtaamisista” oli ollut Sörnäisissä tai Kallion alueella.

Kuulin myös tapauksista, joissa räkimisen lisäksi nainen oli pahoinpidelty. Olen siis ollut varsin onnekas tässä, vaikka toki kohtaus järkytti. Monet myös laittoivat viestiä siitä, että pitäisi mennä testaamaan ettei ole saanut mitään tauteja. Myönnän olleeni itsekin hiukan paniikissa, mutta konsultoidessani lääkäriä, totesi hän ettei sille ole mitään syytä kun sylkeä ei mennyt esimerkiksi silmiin. Tein sähköisen rikosilmoituksen asiasta ja suosittelen muitakin, jotka ovat joutuneet tämän miehen uhriksi, tekemään saman. Suosittelen myös kaikkia olemaan hiukan valppaina tuolla liikkuessa. Mutta se siitä, toivottavasti kukaan muu ei joudu törmäämään tähän tyyppiin.

Viikonloppu oli todella rentouttava. Oltiin kaksi yötä hotellissa skattalla ja nautittiin siitä, ettei kotiaskareet painaneet mieltä. Sunnuntaina hengailtiin mun isän kanssa, pelailtiin bilistä, ilmakiekkoa ja korttia. Illaksi käytiin hakemassa stockalta vielä salaattia ja irtokarkkeja ja Via tribunalista pitsa puoliksi. Sitten linnottauduttiin sänkyyn, tilattiin HBO ja alettiin katsomaan Euphoriaa herkkujen kera. Aikalailla täydellinen nollauspäivä!

Ihanaa viikon alkua kaikille!

Kuvat: Sara Tickle

Nämä puhelinkuvat on ainoita, joita loppuviikolta on. Mutta niitä katsellessa hymyilyttää edelleen. Ja muutenkin hymyilyttää kokoajan. Koko viime viikko oli niin hyvien uutisten sarjatulitusta, etten oikein tiedä miten päin olla. Luulin viettäväni tyttöjen viikonloppua Karjaalla, mutta todellisuudessa lähdimmekin jo torstaina Amsterdamiin tuoreena kihlaparina.

Vaikka näin kymmenen vuoden seurustelun jälkeen tätä hetkeä osasi jollain tavalla odottaa, olin silti niin yllättynyt etten aluksi tajunnut mistä on kyse. Koko torstain mietin, että tämä on varmaankin unta ja kohta herään. Kaikki oli suunniteltu niin täydelliseksi (ja mun näköiseksi), että vähän itkettää.

Poikaystävä totesi, ettei olisi koskaan uskonut että minä olisin sellainen, joka tuijottelee lumoutuneena omaan vasempaan nimettömäänsä. Mutta olen juuri se tyyppi. Sitä en tosin osannut odottaa, että tästä tulisi tällainen rakkauden uusi taso. Ihan vastarakastunut olo taas.

Tekisi mieli jakaa koko kihlastoori teidän kanssa, mutta ehkä pidän yksityiskohdat nyt kerrankin yksityisinä. Nyt ollaan palattu Suomeen, ja pitäisi ilmeisesti laskeutua täältä pilvilinnoista johonkin arkeen mukamas. Ainakin hetkeksi menen nyt vielä tuijottelemaan tuota sormusta, ennen kun vien sen kultasepälle pienennettäväksi.

10 vuotta, 22 maata, 5 asuntoa, 2 remonttia, 1 kaukosuhde, 2 tutkintoa  ja lukematon määrä ihania muistoja yhdessä jo takana. En malta odottaa, mitä ihania juttuja tulevaisuudessa on vielä edessä!