Tänään tuntuu erityisen vaikealta kirjoittaa mitään. Tarkoituksenani oli kertoa, kuinka ihana päivä eilen oli ja miten hauskat juhlat PME oli järjestänyt. Kuitenkin nyt se tuntuu vähän hassulta. Kaikki tuntuu merkityksettömältä. 

Koko aamun lueskelin epäuskoisena uutisia Nizzan tapahtumista. Voisinpa sanoa jotain lohduttavaa, tai keventää tunnelmaa, mutta en osaa. Kaksi tuntia olen nyt kirjoittanut tähän tekstikenttään lauseita ja deletoinut ne saman tien. Yleensä tällaisten tilanteiden jälkeen pyrin pitämään toiveikkuutta yllä ja muistuttelemaan itselleni, että on asioita joihin voi vaikuttaa ja sitten on niitä joihin ei voi. Uutisten ikävään maailmaan ei haluaisi upota, mutta joskus ne vain imaisevat mukanaan. Varsinkin jos niitä tulee näin jatkuvalla syötöllä. 

Tänään on sellainen päivä, että tekee mieli vetää peitto takaisin korville, katsoa miljoona elokuvaa ja syödä jäätelöä suoraan purkista. Ehkäpä teenkin juuri niin ja toivon että maailmantuska helpottaa jossain vaiheessa. Ja katselen eilisen kännykkäkuvat monta kertaa läpi, jotta saan hetkeksi edes hymyn huulille.