Olen vähän sellainen kesäsiemailija alkoholin suhteen. Talvella saattaa mennä pari kuukauttakin ilman tippaakaan alkoholia, mutta kesällä terassit, häät, polttarit ja festarit saa yleensä kumoamaan juoman jos toisenkin. Viimeaikoina olen pohtinut paljon omaa alkoholinkäyttöäni. Naisilla kohtalaisen riskin raja on 7 alkoholiannosta viikossa. Olutuopissa on 2 alkoholiannosta ja isossa viinilasillisessa 3. Melko nopealla matematiikalla voin huomata, että omalla kohdalla tuo raja on ylittynyt varmaankin kesän jokaisella viikolla. Se on melko pysäyttävää.

Ensimmäinen reaktio on ajatella, että nuo rajat ovat naurettavan alhaisia. Että enhän minä edes humallu yhtään tuollaisesta määrästä. Tai keksiä hyviä tekosyitä, kuten että lasi punaviiniä ruoan kanssa on ihan terveellistä. Se on kuitenkin ihan fakta, ettei alkoholissa ole mitään terveellistä. Olen lukenut Ani Kellomäen Tiedostavan siemalun taito -nimistä kirjaa ja se on kyllä resonoinut monessa kohtaa. Katsoin myös Netflixistä Totuus alkoholista dokkarin, jossa samoja aiheita pyöriteltiin. 

Alkoholi on meidän yhteiskunnassa niin hyväksyttävä päihde, että se tuntuu jopa kuuluvan moniin tilaisuuksiin. Kuulun itsekin niihin, joka mielellään skoolaa samppanjalla iloisille uutisille, juo kylmän saunaoluen mökin terassilla löylyjen jälkeen ja josta hieno illallinen ilman viiniä tuntuisi todella oudolta. Jos joku kieltäytyy juhlissa drinkistä, udellaan pian jo syytä sille. Varsinkin jos minä kieltäydyn, sillä totutusti olen ollut ensimmäisenä käsi ojossa viinilasin suuntaan.

Ehkä nyt tämän elämäntapamuutokseni myötä tätä on tullut pohdittua ihan uudella tavalla. Aloin miettiä, kuinka haluan ruokani olla mahdollisimman ravitsevaa ja kuinka jätin aamukahvin pois, sillä tuntui että kroppani on niin herkkä kofeiinille. Pidän kynsin ja hampain kiinni siitä, että saan nukuttua lähes 9 tuntia joka yö ja ehdin treenaamaan tarpeeksi. Ja sitten vastoin kaikkea tätä, juon kuitenkin alkoholia. En koskaan laske kaloreita, mutta onhan se nyt ihan jäätävä määrä energiaa, mikä esimerkiksi 4 oluttuopissa on. Joten ei ihme, jos vähän turvottaa.

Tiedän, että syksyn tullen oma alkoholinkäyttöni taas laskee ihan luonnollisesti. Olen silti alkanut kiinnittää siihen tietoisesti enemmän huomiota jo nyt kesällä. Tarvitsenko uutta lasillista vai juoksenko baaritiskille vain tavan vuoksi kun lasi on tyhjä? Voisiko illasta nauttia yhtä paljon ilman alkoholia? Jos ottaisinkin alkoholittoman oluen, voisin seuraava päivänä treenata. Mikäli en juo, voisin mennä skootterilla. Mitä lisäarvoa alkoholi tuo tähän tilanteeseen? 

Muun muassa noita ajatuksia olen pyöritellyt usein päässäni. En ole kuitenkaan alkamassa absolutistiksi, sillä en koe siihen tarvetta. Tavoitteena olisi kuitenkin vähentää määriä niin paljon, ettei tuo raja paukkuisi niin usein yli. Pyrin myös löytämään uusia tapoja ja käyttäytymismalleja niihin tilanteisiin, missä olen tottunut juomaan alkoholia. Alkukesästä ihastuin sellaiseen alkoholittomaan vehnäolueen ja nyt olen juonut Kombuchaa.

Pitäisi keksiä vielä hyviä tapoja palkita itsensä jollain muulla kuin viinilasillisella esimerkiksi rankan viikon jälkeen, mennä vaikka hierontaan tai jonnekin hemmotteluhoitoon silloin tällöin. Veikkaan että se rentouttaisi vähintään yhtä paljon kuin se lasi viiniäkin, ja yöunetkin olisi paremman laatuiset.

Vielä keväällä kun äänitimme Alkoholijakson Yksillä -podcastissa, naureskelin että minulla on hyvä suhde alkoholiin. Tietyllä tapaa onkin. Se tekee minusta iloisen, energisen ja nauravaisen. Mutta sen takia varmaan kuulunkin riskiryhmään. Jos se saisi minusta riidanhaluisen tai toisi negatiivisia tunteita pintaan, en varmaan nauttisi sitä koskaan.

Minkälainen suhde teillä on alkoholiin ja onko se muuttunut jotenkin iän tai elämäntilanteiden myötä? Olisi todella mielenkiintoista kuulla!