BRF

cactus.jpg

Kärsin vakavasti BRF-syndroomasta, (bitchy resting face) eli vapaasti suomennettuna kettumaisesta ilmeestä, kun en keskity kasvojeni liikkeisiin. Olen tämän takia kuullut monta kertaa vaikuttavani ylimieliseltä ja ihmiset ovat jopa luulleet että en pidä heistä. Tämä on ihan kamalaa, mutta ymmärrän hyvin heitä. Muistin sen taas, kun katselin näitä kuvia. Oikein naurattaa tuo viimeisen kuvan tuima ilme ja se, kuinka paljon lähestyttävämmältä ensimmäisen kuvan henkilö vaikuttaa. 

Juttelimme joskus isäpuoleni kanssa hevosista ja siitä, kuinka hevonen aistii hymyiletkö vai et, vaikka olisit selkä häneen kääntyneenä. Tuumasin siloin, että eläimet taitavat olla paljon intuitiivisempia kuin ihmiset. Isäpuoleni kuitenkin muistutti, että eihän eläimet lue ihmistä kasvojen ilmeiden perusteella. He tutkailevat ihan erilaisia asioita. Kuitenkin silloin, kun hymyilemme, koko muunkin kehon kielemme muuttuu. Olemme paljon rentoutuneempia ja kropassamme on vähemmän varautuneisuutta. 

Pohdin sitä, kuinka paljon tällainen kiukkunaamalla paineleminen vaikuttaa huonosti ympärilläni oleviin energioihin. Hymy tarttuu, niin varmasti myös murjottava ilme. Muutenkin saatan pitää kropassani ihmeellisiä ja turhia jännitystiloja tämän ilmeen takia. Aionkin ottaa nyt seuraavan kuukauden tavoitteeksi hymyillä enemmän. Kiinnitän useita kertoja päivässä huomiota kasvoihini ja karistan tuon kurjan ilmeen pois. Olen välillä ujo sosiaalisissa tilanteissa, jonka takia on vielä tärkeämpi opetella olemaan lähestyttävämmän oloinen. Jos et uskalla lähestyä muita ja näytät tuolta kuin minä viimeisessä kuvassa, ei varmaan kukaan muukaan uskalla lähestyä sinua. 

Veikkaan että oppimalla hymyilemään enemmän, tempautuu helpommin myös kaikkiin uusiin asioihin mukaan. On niin sanotusti auki enemmän. Koska omalla käyttäytymisellämme ja olemuksella vaikutamme peilin lailla myös muihin ihmisiin, voimme luoda ympärillemme joka huonoa tai hyvää ilmaa. Hymy myös lisää endorfiineja ja vähentää stressiä, joten se on kannattavaa ihan terveydellisistäkin syistä.

I’ve been suffering from bitchy resting face my whole life. People are often telling me that I come accross arrogant or that they think that I don’t like them. It’s really sad, because it’s not intentional. I remembered it again while I was looking at these pictures. The difference between the first photo and the last is huge! People look much more approachable when they’re smiling. My goal is loose the bitching rest face and start smiling more. We are in charge of the energies around us, and I definitely want to keep it more positive. If I’m smiling more, it means other people are smiling more and we’re all feeling better. Smiling also releases endorphins and reduces stress, so it’s even healthier to smile. 

cactus0.jpg

cactus1.jpg

cactus3.jpg

cactus2.jpg

 

Muoti Oma elämä Päivän tyyli

Välillä näköjään vaan v**uttaa

DSC_2312.jpg

Useasti täälläkin olen kertonut, etten yleensä jää murehtimaan asioita joille en voi tehdä mitään. Olen ehkä jopa ollut vähän ärsyttäväkin kaikkine kysymyksineni, kun joku tuntuu olevan huonolla tuulella pitkään yhden ja saman asian tiimoilta, kyselen että voisiko asialle tehdä jotain? Ja jos ei, niin voisiko siitä kiukusta sitten päästää vain irti?

No, nyt kuitenkin pitkästä aikaa mielen on vetänyt todella maahan eräs tapaus nimeltä ulkoinen kovalevy. Ehkä tämä on universumin tapa näpäyttää myös minua. Mitäs menit kerskumaan sillä, että et alennu kiukuttelemaan pitkäksi aikaa?

Minulla on kone suurien kuvien pyörittämisen takia aina ihan täynnä, joten pidän kaikkia kuvia ulkoisella kovalevyllä. Siellä on esimerkiksi kaikki reissukuvat viimeisen 3 vuoden ajalta, kaikkien puhelimien sisällöt ja muutkin kuvat, jotka odottavat sitä kehittämistä. 

Toissapäivänä yritin siirtää yhtä kansiota sinne, kun Macin rantapallo alkoi pyöriä siihen malliin että kohta kone simahtaa täysin. Siirto kuitenkin jumitti koneen pahemman kerran ja jostain hetken älynväläyksestä päätin vain vetää kovalevyn USB-johdon irti ilman että olin poistanut sen näkyvistä. No, sen jälkeen en ole sitä enää saanut näkyviin, eli en pääse enää käsiksi sisältöön. Se tarjoaa vaihtoehdoksi vain alustamista, mikä ilmeisesti tarkoittaa että koko sisältö häviäisi taivaan tuliin. 

Sen lisäksi että lähes KAIKKI valokuvamuistot ovat siellä, oli siellä myös postauskuvia, joita en ole vielä muokannut suuri kansio, sekä niitä jotka olen muokannut, ja odottavat julkaisuaan. Olen myös tehnyt koko matkan ajalta videota, jota varten olen käyttänyt jo monen monta tuntia. Videot ovat vain ja ainoastaan kovalevyllä. Monien tuntien edestä siis työaikaa valuu hukkaan, mikäli en saa niitä pelastettua. 

Ettei tämä olisi jo yksin ihan tarpeeksi murheellista, en oikein pysty tekemään töitä ilman tätä kovalevyä, sillä koneella ei ole tilaa yli kuukauden kuvasaldoon. 

Anteeksi tällainen harvinaisen negatiivinen avautuminen. Nyt on kuitenkin sellainen kiukun ja surullisuuden kaksintaistelu ollut päällä nämä päivät, että oli pakko kertoa että kyllä näköjään välillä tulee sellaisiakin fiiliksiä, mistä ei tunnu pääsevän lainkaan yli, eikä jotenkin mielessään halua edes päästää irti. Periaatteessa homma on niin typerä, kun sitä järjellä ajattelee ja kuitenkin ihan pienimpiä murheita mitä tässä maailmassa voi olla. Silti näitä tunteita ei oikein voi järkeillä pois.  Saatan ilostua hetkeksi jostain, kunnes taas muistan tämän ja alkaa taas ärsyttämään.

Vähän jopa nolottaa, kun tuntuu ihan samalta kuin teini-ikäisenä ja varmaan käyttäydyn myös yhtä hurmaavasti. No, niinkuin olen täällä aiemminkin sanonut, kaikki tunteet on hyvä hyväksyä, joten annetaan nyt sitten v**uttaa ihan olan takaa. Ei sitä varmaan liian kauaa jaksa kiukutella. Tää on nimittäin aika rankkaa puuhaa. 

 

I managed to brake my external hard drive the other day, and been feeling really angry and sad about it. I lost all of my photos and videos, so it sucks. Now I’ve been feeling like a teenager with all of this anger. Well, sometimes you just have to accept the neagitive feelings as well and just wait them to move aside, when something fun happens. And they will, I am pretty sure about it. 

DSC_2295.jpg

DSC_2316.jpg

DSC_2321.jpg

DSC_2326.jpg

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään