Kuvista päätellen asun jossain luolassa. Ja siltä tässä on lähipäivinä vähän tuntunutkin. Ulkona on pimeää, sisällä on pimeää ja pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat todella haasteellisilta. Jotenkin arki on ollut harvinaisen hankalaa ja ystäväni eilen ilmaisi asian hyvin: tuntuu siltä kuin jaloissa olisi liisteriä. Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä se miten suhtaudumme kokemiimme asioihin on paljon merkityksellisempää, kuin se mitä satumme kokemaan. Sen takia tämä minua seurannut musta pilvi on ärsyttänyt. En ole vain saanut sitä katoamaan. Ja niinkuin jo tiedämme, kurjat ajatukset synnyttävät kurjaa oloa ja lisää kurjia ajatuksia. Oravanpyörä on valmis.

Olen tässä tuittuillessani tehnyt kokoajan sitä klassista virhettä, miettinyt jatkuvalla syötöllä niitä asioita jotka minua harmittavat. Kaikista hölmöintä on pyöritellä päässä vielä sellaisia ongelmia, joille minä en voi tehdä mitään. Ja juuri sitä olen tässä tehnyt urakalla. Tällä loistavalla taktiikalla olen onnistunut suuntaamaan ajatukseni vain entistä kovemmin niihin huonoihin juttuihin. Parasta on aina tehdä jotain, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Unohtaa ongelmanratkaisu ja keskittyä vain voimaan hyvin. Etsiä huojennusta asioista, mitä rakastaa tehdä ja mikä saa hymyilemään. 

Negatiivisia ajatuksia ei tarvitse yrittää erikseen poistaa. Kyllä ne siirtyvät pois hyvien fiilisten tieltä ihan automaattisesti. Mitä enemmän keskität mielesi hyviin asioihin, sitä enemmän ilonaiheita päivääsi tulee. Sama toimii myös toisin päin. Jos olet huonolla tuulella heti aamusta, voit olla varma siitä, että universumi heittää sinulle pari vastoinkäymistä päivän mittaan. 

Niinpä mietin nyt oikein urakalla kaikkea mukavaa. Tiedän ainakin, että kevät on kulman takana ja sehän tarkoittaa valoisampia päiviä ja keveämpää askellusta. 

Ja positiivisuudesta puheen ollen, minua haastateltiin Expedian blogiin koskien matkailua, jutun voi lukea täältä!