Viime sunnuntaina puhuin aktiviteeteista, joita voi tehdä vapaapäivänä. Tänä sunnuntaina minun on tehnyt mieli vain loikoilla ja tankata energiaa tulevaa viikkoa varten. Rakastan tällaisia päiviä, kun ei ole velvollisuuksia ja koko päivän voi halutessaan viettää pyjamassa. 

Voi nukkua myöhään, syödä aamupalan sängyssä. Katsella vaikka dokumentteja Netflixistä (missä on muuten ihan loistava valikoima), lukea kirjoja ja selailla kivoja kuvia Pinterestistä. Voi käydä pitkässä kuumassa suihkussa ja sen jälkeen sujahtaa takaisin pyjamaan. 

Mielestäni laiskottelu on laitettu meidän yhteiskunnassamme aivan liian pieneen arvoon. Ihannoidaan jatkuvaa sykkimistä ja tehokuutta. Uskon että jokainen tarvitsee välillä päiviä, kun voi vain olla ja antaa stressihormonien laskea. Vaikka usein kirjoitan täällä esimerkiksi treeneistä, ja tavoitteiden asettamisesta, en tarkoita sitä että kaikki vapaa-aika pitäisi aina käyttää jotenkin hyödyllisesti. Jos painamme arkena eteenpäin kuin höyryjuna ja viikonloputkin juoksemme tehden erilaisia askareita, voi burnout olla pian lähellä. 

Laiskottelu sanassakin on jo vähän tympeä klangi ja tuntuu ettei ole hyväksyttävää sanoa että ei ole tehnyt viikonloppuna mitään. Tekemättömyydestä voi tulla jopa huono omatunto, kun kuuntelee maanantaina työkavereiden tarinoita heidän aktiiviviikonlopuista, mökkireissuista, suursiivouksista ja maratontreeneistä. Laiskottelussa ei kuitenkaan ole mitään pahaa ja välillä juuri tällaiset tekemättömyyspäivät ovat niitä, jotka synnyttävät suurimpia inspiraatioita ja ruokkivat luovuutta. 

Joten jos tänään ei huvita tehdä mitään, se on ihan ok.