Olen etsinyt jo varmaan kaksi vuotta sellaista päähän laitettavaa korua. Mistään ei kuitenkaan ole tuntunut löytyvän oikeanlaista. Olimme viime viikonlopun Guadalajarassa ja suuntasimme paikallisille markkinoille. Siellä oli tarjoilla kaikenlaista vaatteista vanhoihin kirjoihin ja piippuihin. Koruja oli myynnissä paljon ja ne oli kaikki käsin tehty. 

Harmikseni markkinoiltakaan ei löytynyt pääkorua vaikka monesta paikasta kyselin. Lopulta kävimme kysymässä yhdeltä koruntekijältä, voisiko hän tehdä sellaisen minulle. Hän ymmärsi heti, mitä tarkoitan ja pyysi etsimään kiven, joka minua miellyttää. Luonnonkivet ovat hienoja, mutta usein sen mallisia että niitä oli vaikea kuvitella siihen tarkoitukseen. 

Löysin toiselta myyjältä kuitenkin hienon riipukseksi tarkoitetun laatan ja ostin sen 20 pesolla (n. 1 euron). Vein riipuksen koruntekijälle ja hän lupasi tehdä sen kahdessa tunnissa. Hän veloitti 150 pesoa, joka on alle kymmenen euroa, kahden tunnin työstä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Pidän kovasti siitä, että korut ovat uniikkeja ja että niillä on jokin tarina. Ostankin usein koruja ulkomailta, koska on kiva muistella sitä hetkeä kun ne on löytänyt. Minulta pyydettiin postausta lempikoruistani, joten tässä on muutamia lemppareita.

Käsikoru on ostettu Sayulitasta paikalliselta koruntekijältä. Hänellä oli pieni piste hiekkatien varressa, jossa oli toinen toistaan upeampia koruja myynnissä. Rakastuin turkoosiin luonnonkiveen ja epäsymmetriseen muotoon. Olen aiemminkin sanonut, että kauneimmat asiat minun mielestäni ovat hiukan epätäydellisiä, niin minun korutkin.

Toinen käsikoru on myös Mexicosta ja sain sen poikaystävältäni. Se onkin ollut siitä lähtien lähes joka päivä kädessäni. Kivi keskellä muistuttaa mielestäni mustikkaa ja se on sopivan siro ja huomaamaton jokapäiväiseen käyttöön.

Tämä kirkas sormus on myös luonnonkivi, vaikka sitä ei heti uskoisikaan. Se taittaa valoa upeasti ja on aina vähän erinäköinen ympäristöstään riippuen. Ostin sen viime syksynä Lontoosta, Camdenin markkinoilta.

Nämä kaksi minimalistista sormusta ostin Kööpenhaminasta tänä keväänä. Rakastuin niiden siroon muotokieleen ja ne onkin ihan täydelliset silloin, kun käsissä ei ole muita koruja. 

Sen lisäksi minulla on Kalevalan sormus, jonka olen saanut rippikoululahjaksi, Veniceltä ostetut näyttävät kivisormukset, sekä pieniä sormen yläosassa pidettäviä sormuksia Mexicon markkinoilta. 

Tässä kaulakorussa minulla on monta riipusta. Yksi on pyöreä rinkula, jossa lukee ”strength”. Ostimme samanlaiset korut kämppikseni kanssa lähimyymälästä asuessamme Iso Roobertinkadulla vuosia sitten. Muistan aina siitä korusta ne ajat. Toinen on enkeli, jonka sain siskoltani konfirmaatiojuhlassani. Meillä kaikilla siskoksilla on omat enkeliriipuksemme. Nuottiavain on lahja luokkatovereiltani viime syntymäpäivänäni. 

Tähän näyttävään ja boheemiin riipukseen rakastuin viime talvena New Yorkissa. Se tekee asusta kuin asusta hiukan mielenkiintoisemman, eikä välttämättä tarvitse seurakseen muita koruja. Madde tykästyi tähän koruuni ja bongasin samanlaisen Kaliforniassa, joten ostin saman hänelle kiitokseksi yhteisestä viikosta. 

Tämän korun ostin myös markkinoilta Guadalajarasta. Se ei ole hopeaa, mutta kivi on luonnonkivi. Jälleen kerran ihanan epätäydellinen, uniikki kaulakoru, joka sopii melkein mihin vaan asuun. 

Tällä hetkellä on todella hidasta tai melkein mahdotonta ladata kuvia blogiin, joten älkää ihmetelkö jos minusta ei kuulu. Sillä välin voi seurata reissua Instagramista @startlivingyourbestlife- nimimerkillä. Kivaa loppuviikkoa kaikille!