Ikuinen matkustaja
Tulin tuossa Köpikseen lenteässäni miettineeksi, kuinka paljon rakastan matkustamista. En siis vain sitä rannalla makoilua tai uudessa kaupungissa seikkailua, vaan nimeomaan sitä matkantekoa. Minusta on mukava istua lentokoneessa, veneessä, junassa, linja-autossa, tai ajaa autoa. Siinä on jotain ihanan rauhoittavaa ja meditatiivista. Yleensä tulen työpäivän päätteeksi bussissa istuessani ajatelleeksi vain mukavia asioita.
Jotain maagista siinä vaihtuvien maisemien katselussa on, mikä ajaa sen jatkuvan ”listan” läpikäymisen pois ajatuksista. Tiedättehän te listan? Pese pyykit, vaihda lakanat, varaa kampaaja-aika, vastaa siihen yhteen sähköpostiin, vaihda eteisen lamppu, tarkista palovaroitin…
Monet eivät pidä lentomatkustamisesta, mutta minusta siihen liittyy monta kivaa asiaa. Matka on vasta edessä, joten on sellainen kutkuttavan odottava fiilis. Tietää minne on matkalla, mutta ei tarvitse huolehtia miten sinne pääsee. Voi vain rentoutua ja luovuttaa ohjat miehistölle.
Siitähän tässä elämässäkin on loppujen lopuksi kyse, matkanteosta. Kokoajan olemme menossa jonnekin. On paljon tärkeämpää osata nauttia matkasta, kuin siitä palkinnosta jota kohti matkaamme. Ne saavutukset joiden eteen rehkimme, ovat toteutuessaan kuitenkin hyvin pieni osa elämästämme. Joten hymy kasvoille ja paiskimaan ilolla töitä niiden tavoitteiden eteen. Ja välillä ne ohjat pitää luovuttaa jollekin muulle ja luottaa siihen, että perille pääsee vaikka itse ei pitelisikään ohjaimista kiinni.
Rullaa lihat aloittaen siitä päästä missä on täytteet. 
Laita uuniin n. 5-10 minuutiksi (en kuollakseni muista, kauan niitä pidin). Lihan kuuluisi kuitenkin olla mukavan rapsakkaa. 
Sivuun laitoin paksua tummaa balsamicokastiketta.
Pari rullaa per henkilö riittää hyvin silloin, kun on muutakin tarjottavaa. Ne ovat nimittäin todella suolaisia. 
Muuten pidin tarjoilut todella yksinkertaisina: cocktailkurkkuja suoraan purkista, loput miniluumutomaatit sekä aurinkokuivatut tomaatit, sinihomejuustoa, loput valkohomejuustosta, sekä valkosipulituorejuustoa maalaispatongin kera. Sen lisäksi meillä oli kiiviä, viinirypäleitä sekä verkkomelonia hedelmälautasella. 
Joistain aiemmista illanistujaisista oli jäänyt ruissipsejä, joten kämppikseni teki niistä pieniä suupaloja, joissa oli valkosipulituorejuustoa, rucolaa ja miniluumutomaatteja. 
Oli aivan ihanaa vähän hemmotella itseään keskellä viikkoa, kuunnella hyvää muusiikkia, nauttia hyvästä seurasta ja juoda muutama lasi viiniä. Tuli ihan viikonloppufiilis. Miksei tällaista tee useammin? 
Suosittelen lämpimästi tekemään tällaisia arki-iltojen ilostuttavia tapaamisia ystävien kesken. Ihan turha jättää kaikkea mukavaa ohjelmaa viikonlopulle. Eikä tarjoilut tarvitse aina olla niin vimpan päälle. Nytkin sai pienellä vaivalla kivan näköiset tarjoilut.