Mental Health Monday: vähemmän autopilottia

DSC_6002 copy.jpg

Istumme poikaystävän kanssa Harju8:ssa lounaalla. Suurista ikkunoista tulvii sisään keskipäivän aurinko. Kultaiset yksityiskohdat sisustuksessa kimmeltävät ja kynttilänjalkojen juureen on kovettunut steariinikasoja. Vihreissä pulloissa komeilee kauniita kukka-asetelmia. Eteemme kannetaan runsaat lohisalaatit. Totean, että annos on ihanan konstailematon ja samalla tulen miettineeksi, miksi harvoja asioita kuvaillaan sanalla konstaileva?

Huomaan pohtivani nykyään usein etymologiaa. Viime viikolla selivitin, mistä hitto on peräisin. Tiesittekö että se on hiisi-sanan johdos? Hiisi puolestaan on perimätiedon mukaan ollut paikka, joita on käytetty uhripaikkoina ja niissä on myös vanhoja kalmistoja. Näissä hiisissä on sitten toimitettu vainajanpalvontaan liittyviä kulttimenoja. Näistä johtuen hiisi on usein verrannollinen manalaan tai helvettiin. Tästä johtuu myös kehoitus ”painu hiiteen”. 

Totean, kuinka nopeasti sanavarasto on rikastunut, kun on lukenut taas hiukan enemmän kaunokirjallisuutta. Ja kuinka äkkiä kieli taas köyhtyy, kun ei lue. Itselläni myös tiedonjano yltyy aina lukiessa. Mitä enemmän johonkin asiaan paneutuu, sitä enemmän siitä haluaa ahmia lisää tietoa. Intoudumme puhumaan Immanuel Kantin kategorisesta imperatiivista, seksuaalisuudesta ja kognitiivisesta dissonanssista. Mietin, että olisipa ihanaa kun kaikki lounaamme olisivat tällaisia. Älykkäitä keskusteluita, inspiroivia ajatuksia ja kauniissa ympäristössä nautittuja. Sellaisia, jotka ravitsevat ruumiin lisäksi sielua. 

2019-02-18 12.29.53 3 copy.jpg

Totuudessa suurin osa aterioista nautitaan meillä ruokaan sen kummemmin keskittymättä, telkkarin edessä, haaroista lörpöttävät pyjamahousut jalassa, samalla kun pyykit kuivuvat vieressä ja How I Met Your Mother pyörii kolmatta kertaa taustalla. Päätän, että elämään on saatava enemmän tällaisia lauantailounaan kaltaisia hetkiä ja hyviä keskusteluja. Enemmän runoutta, kauneutta, inspiraatiota arkeen ja vähemmän telkkarin tuijottelua ja autopilotilla elämistä. 

Ja silloin kun toivoo että elämä olisi jonkinlaista toisen sijaan, niin täytyy yksinkertaisesti tehdä siitä sellaista. Siksipä luin tänään Eino Leinon runoja, ilmottauduin kokeelliseen taidepajaan jossa soi live jazz, sovin treffit seuraaville viikoille ystävän kanssa taidehalliin baletticroquis ja Harju8:n drink & draw -iltamiin ja kuuntelin töiden teon lomassa Yann Tiersenin tuotantoa. Illallisen ajattelin jatkossa kattaa pöytään ja laittaa kynttilöitä palamaan arkenakin. 

Olin viime viikolla vieraana Kuulolla-podcastissa puhumassa matkustelun lopettamisesta ja ilmastoahdistuksesta. Elina ja Jenni kysyivät, onko matkustamisen aiheuttamalle mielihyvälle mitään korvaajaa? Totesin, että varmaankin lähimmäksi niitä reissulta hakemiani asioita pääsee lukemalla kirjoja. Ne vievät pois arjesta, tästä maailmasta, ja parhaimmillaan opettavat jotain uutta, näyttävät eri kulttuureja ympäri maailmaa, laajentavat maailmankuvaa ja parantavat empatiakykyä. 

2019-02-06 03.58.30 1 copy.jpg

Inspiroivaa alkanutta viikkoa tyypit!

Hyvinvointi Mieli

Kevään keveys rinnassa

DSC_5784.jpg

 

Kevät alkoi nyt, tuumin kun kävelin tänään keskustan lumettomia katuja kevein askelin. Teki mieli kiljahdella ilosta ja heittäytyä spontaanisti asfaltille makaamaan. Oikeastihan kevät alkaa keskiviikkona 20. maaliskuuta. Mutta se ei niinkään kiinnosta tällä hetkellä. Henkilökohtainen kevääni alkoi juuri tänään. 

Jotain tuo salamannopea lumien sulaminen ja auringonpaiste on tehnyt aivoilleni, sillä tunnen itseni taas minuksi ensimmäistä kertaa kuukausiin. En osaa selittää tätä tunnetta yhtään sen paremmin, kuin en sitäkään, miksi marraskuusta eteenpäin olo on niin vaikea. 

Varjot ovat aloittaneet taas tanssinsa meidän asunnon seinillä, työpäivän jälkeen ei ole pilkkopimeää, uskaltaa käyttää taas muitakin kuin tarktoripohjaisia kenkiä, eikä tarvitse pelätä henkensä edestä kerrostalojen edustalla kävellessä. Tunnen oloni nuoreksi, innokkaaksi, energiseksi ja aavistelen että uusia seikkailuja odottaa joka kulman takana. 

Tekee taas mieli olla spontaani ja hullutella hiukan enemmän. Innostavan aamupalaverin ja lounaan jälkeen ehdotin poikaystävälle, että menisimme Torniin lasillisille. Hän torppasi idean, mutta huomaan että keväinen into on tarttunut häneenkin. Tällä hetkellä asunnossa pauhaa hyväntuuliset kappaleet aina 70-luvun discohiteistä La bambaan. Yleensä äänimaisema täällä on melko mollivoittoista.

Olo on kuin pöydällä seisovan kirsikankukkien nupuilla. Ne eivät ole vielä auki, mutta luotan siihen että niiden aika on ihan pian.

Ja perjantaikin vielä kaiken kukkuraksi. Aion valvoa niin myöhään kuin huvittaa ja viettää illan ikkunalaudalla vilttiin vuorautuneena ihmiskääryleenä, kasvonaamio naamalla ja kirja kädessä. 

Ihanaa viikonloppua!

DSC_5913.jpg

DSC_5679.jpg

DSC_5680.jpg

DSC_5684.jpg

 

kotistartlivingyourbestlife.jpg

 

Suhteet Oma elämä