Istumme poikaystävän kanssa Harju8:ssa lounaalla. Suurista ikkunoista tulvii sisään keskipäivän aurinko. Kultaiset yksityiskohdat sisustuksessa kimmeltävät ja kynttilänjalkojen juureen on kovettunut steariinikasoja. Vihreissä pulloissa komeilee kauniita kukka-asetelmia. Eteemme kannetaan runsaat lohisalaatit. Totean, että annos on ihanan konstailematon ja samalla tulen miettineeksi, miksi harvoja asioita kuvaillaan sanalla konstaileva?

Huomaan pohtivani nykyään usein etymologiaa. Viime viikolla selivitin, mistä hitto on peräisin. Tiesittekö että se on hiisi-sanan johdos? Hiisi puolestaan on perimätiedon mukaan ollut paikka, joita on käytetty uhripaikkoina ja niissä on myös vanhoja kalmistoja. Näissä hiisissä on sitten toimitettu vainajanpalvontaan liittyviä kulttimenoja. Näistä johtuen hiisi on usein verrannollinen manalaan tai helvettiin. Tästä johtuu myös kehoitus ”painu hiiteen”. 

Totean, kuinka nopeasti sanavarasto on rikastunut, kun on lukenut taas hiukan enemmän kaunokirjallisuutta. Ja kuinka äkkiä kieli taas köyhtyy, kun ei lue. Itselläni myös tiedonjano yltyy aina lukiessa. Mitä enemmän johonkin asiaan paneutuu, sitä enemmän siitä haluaa ahmia lisää tietoa. Intoudumme puhumaan Immanuel Kantin kategorisesta imperatiivista, seksuaalisuudesta ja kognitiivisesta dissonanssista. Mietin, että olisipa ihanaa kun kaikki lounaamme olisivat tällaisia. Älykkäitä keskusteluita, inspiroivia ajatuksia ja kauniissa ympäristössä nautittuja. Sellaisia, jotka ravitsevat ruumiin lisäksi sielua. 

Totuudessa suurin osa aterioista nautitaan meillä ruokaan sen kummemmin keskittymättä, telkkarin edessä, haaroista lörpöttävät pyjamahousut jalassa, samalla kun pyykit kuivuvat vieressä ja How I Met Your Mother pyörii kolmatta kertaa taustalla. Päätän, että elämään on saatava enemmän tällaisia lauantailounaan kaltaisia hetkiä ja hyviä keskusteluja. Enemmän runoutta, kauneutta, inspiraatiota arkeen ja vähemmän telkkarin tuijottelua ja autopilotilla elämistä. 

Ja silloin kun toivoo että elämä olisi jonkinlaista toisen sijaan, niin täytyy yksinkertaisesti tehdä siitä sellaista. Siksipä luin tänään Eino Leinon runoja, ilmottauduin kokeelliseen taidepajaan jossa soi live jazz, sovin treffit seuraaville viikoille ystävän kanssa taidehalliin baletticroquis ja Harju8:n drink & draw -iltamiin ja kuuntelin töiden teon lomassa Yann Tiersenin tuotantoa. Illallisen ajattelin jatkossa kattaa pöytään ja laittaa kynttilöitä palamaan arkenakin. 

Olin viime viikolla vieraana Kuulolla-podcastissa puhumassa matkustelun lopettamisesta ja ilmastoahdistuksesta. Elina ja Jenni kysyivät, onko matkustamisen aiheuttamalle mielihyvälle mitään korvaajaa? Totesin, että varmaankin lähimmäksi niitä reissulta hakemiani asioita pääsee lukemalla kirjoja. Ne vievät pois arjesta, tästä maailmasta, ja parhaimmillaan opettavat jotain uutta, näyttävät eri kulttuureja ympäri maailmaa, laajentavat maailmankuvaa ja parantavat empatiakykyä. 

Inspiroivaa alkanutta viikkoa tyypit!