Paljastuksia

Kun tulimme reissusta takaisin, tein monta ”työpäivää” parvekkeellamme. Eli toisinsanoen katsoin kaikki jaksot Tempation Islandista koneelta kuulokkeet korvilla. 

En käytä lompakkoa, vaan mukana on aina pankkikortti, bussikortti ja ajokortti. Ne ovat aina levällään laukussa, mikä on muutenkin ihan kaaoksen jäljiltä. En ole omistanut vielä yhtään käteistä reissusta palattuamme, joten oikeastaan lompakolle ei ole tarvetta. 

Jos tekisin klassisen ”What’s in my bag”-postauksen, olisi se kaikkea muuta kuin Chanelin meikkipeili, avainkotelo ja kaunis käsirasva. Sen sijaan sieltä saattaa löytyä esimerkiksi pullonavaaja, erilaisia kuitteja, purkkaa levällään paketista, kertakäyttökamera ja saippuakuplapötkylä.

Alkaa aina naurattamaan kun luen valitusblogeja tai -facebook statuksia. Ja jotenkin siitä tulee lopputulokseksi sellainen samanlainen hymy, kuin silloin jos lapsi sanoo jotain hassua mille ei kuitenkaan saisi nauraa. En ikinä naura kenenkään epäonnelle, mutta joku siinä on äärimmäisen humoristista, kun joku loukkaantuu niin paljon esimerkiksi muiden tekemisistä. 

Musiikkimakuni on maailman laajin ja kaikki genret kattava. Kuitenkin sisimmiltäni olen hevari. 

Olen yleensä melko peloton ja kaikkeen valmis, mutta en ole edelleenkään käynyt varmaan 80 prosentissa Lintsin laitteista, mukaan lukien esimerkiksi Top Spin tai Space Shot. 

Olen myös maailman nössöin tulisen ruoan suhteen ja kerran minulta jäi El Maco syömättä, sillä se oli liian tulinen.