PAREMPIA VALOKUVIA PART 2
Nyt olisi valokuvaukseen liittyvän postaussarjan toisen osan vuoro. Viimeksi puhuinkin valosta ja siitä, miten sitä voi säätää kamerassa. Postaus löytyy tästä. Tällä kertaa ajattelin paneutua henkilökuvaukseen ja asioihin, mihin kiinnitän huomiota kuvatessani ihmisiä.
1. Valo on tässäkin ihan avainasemassa, ja kameran säädön lisäksi myös sillä, missä kuvaat ja mihin aikaan on suuri merkitys. Madde joskus opetti minulle, ettei keskipäivällä kannata kuvata, sillä valo on sellainen valkoinen ja tulee suoraan ylhäältä. Silloin kasvot näyttävät todella kalpeilta, varjot tulevat ”vääriin” kohtiin, kuten silmäpusseihin. Ja se tosiaan kyllä pitää paikkansa. Sen lisäksi kuva palaa helposti puhki tai ainakin osa siitä. Paras hetki on mielestäni iltapäivällä tai jopa juuri ennen auringonlaskua. Silloin valo on lämmintä, lempeää ja varjot tulevat oikeisiin kohtiin, kuten poskipäihin.
Ajankohdan lisäksi kannattaa kokeilla sitä, miten valon suunta vaikuttaa kuvaan. Tykkään itse kuvata usein valoa vasten, niin että aurinko on henkilön takana tai hiukan sivussa. Jotkut tykkäävät taas kuvata niin, että aurinko tulee suoraan kasvoille. Tässä ei mielestäni ole mitään oikeaa tai väärä vaihtoehtoa, vaan täytyy kokeilla, mikä omaa silmää miellyttää eniten.
2. Toinen asia, millä on merkitystä on F-luku. Viimeksi opimme, mitä F-luku tekee valotukselle, mutta se vaikuttaa myös syväterävyyteen. Syväterävyys tarkoittaa käytänössä sitä, kuinka paljon tausta sumenee verrattuna fokuksessa olevaan asiaan, tässä tapauksessa ihmiseen. Jos maisema on todella kaunis ja haluat sen näkyvän myös taustalla, kannattaa F-luku laittaa mahdollisimman suureksi. Jos taas haluat pehmeän ja blurraantuneen taustan, F-luvun tulee olla mahdollisimman pieni. Itse kuvaan lähes poikkeuksetta henkilökuvat 1.8 F-luvulla, sillä pidän siitä että henkilö tulee hyvin esiin taustasta.
3. Kannattaa myös käyttää hiukan aikaa löytääkseen kivannäköisen taustan, sillä sillä on yllättävän paljon merkitystä. Itse pidän yleensä melko neutraaleista taustoista, mutta esimerkiksi lapsia kuvatessa metsän satumainen tausta toimii loistavasti.
4. Kuvakulmat ovat neljäs asia, mitkä vaikuttavat suuresti siihen miltä kuva näyttää. Kun kuvaan lapsia, menen yleensä aina ihan heidän tasolleen, mikä tarkoittaa että makaan ja ryömin maassa, mitä kummallisimmissa asennoissa. Asukuvia ottaessani laskeudun noin vyötärön kohdalle, jotta jalat näyttävät pitkiltä. Jos kokovartalokuvan ottaa ylhäältä päin, tulee päästä hullunkurisen iso ja jaloista lyhyet ja pienet. Jotkut tosin haluavatkin, että kuvassa on vääristyneet mittasuhteet ja sittä voi käyttää tehokeinona. Esimerkiksi Kooples kuvaa usein parit ylhäältäpäin, jolloin ne näyttävät tältä.
Tässäkään ei kannata jäädä jumiin vain yhteen kuvakulmaan, vaan kokeilla erilaisia ja liikkua rohkeasti kameran kanssa. Myös rajauksella on merkitystä. Itse pidän siitä, että henkilö ei ole aivan keskellä kuvaa, ellei kyseessä ole jokin todella symmetrinen tausta. Kultainen leikkaus toimii lähes aina, ja uusia sommitteluja voi kokeilla vielä kuvaa muokatessakin. Joskus suht tylsästä kuvasta saa uudelleen rajaamalla todella mielenkiintoisen.
5. Jos henkilö ei ole tottunut olemaan kameran edessä, on tärkeää saada hänet rentoutumaan. En itse pidä yhtään kameran edessä olosta, joten rakastan sellaisia kuvaajia, jotka osaavat ohjeistaa liikkumistani. ”Käännä päätä hiukan oikealle…katso ylös… korjaa hiukan ryhtiä…”. Lasten kanssa teen yleensä niin, että annan heidän puuhata omia juttujaan ja juttelen mukavia. Joskus saatan ehdotella jotain hauskaa puuhaa, mitä he voisivat tehdä ”näytä kuinka hienosti osaat tanssia.. jne” Silloin kuvista tulee mielestäni parhaita, kun ei tarkoituksella poseerata, vaan lapset ovat aidon iloisia.
Ihan sama sääntö on aikuistenkin ihmisten kohdalla. Kun pyörähtelee musiikin tahdissa iloisesti tai juoksee tien yli, on kuva monesti mielenkiintoisempi kuin paikallaan pönötys ja tarkoituksella poseeraaminen.
Kun ihminen alkaa rentoutumaan, voi kuvia räpsiä vähän salaa, kun he eivät yritä olla mitään muuta kuin ovat. Rakastan esimerkiksi tätä mustavalkoista kuvaa yli kaiken, jossa siskonpoikani kaivaa taskuaan ja onnistuu näyttämään ihan pieneltä mallilta samalla.
Postauksen kuvissa ystäväni rakas lapsi ja sekä ihanat siskonpojat! Tuli ihan kamala ikävä kun katselin kuvia läpi <3