Parisuhteen tunnelukot

Olette luultavasti kuulleet Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirjasta. Siinä esitellään tunne-elämän lukkoja, ja kerrotaan miten ne saattavat vaikuttaa jokapäiväiseen elämään ja annetaan myös avaimia niiden availuun. Monet olivat niin hullaantuneita näistä kirjoista ja saaneet todella merkittäviä oivalluksia, että päätin joskus vuosi sitten tehdä itsekin netissä testin omista tunnelukoistani. Siinä kuitenkin nousi vain yksi vahva tunnelukko, jonka takia ajattelin ettei minulla niitä juuri ole. 

Nyt kun pääsin hypistelemään tätä uutta Parisuhteen tunnelukot -kirjaa, löytyi minulta yhtäkkiä vaikka kuinka monta lukkoa. Tästä kirjasta selvisi myös syy siihen, minkä takia ensimmäisellä kerralla ei mitään tunnelukkoja minulta löytynyt.

”Meidän on yleensä vaikeaa myöntää kumppanillemme omia virheitä ja heikkouksiamme. Koska pidämme tunnelukkoja heikkouksina, emme halua myöntää itsellemme emmekä kumppanillemme, että meillä on senkaltaisia puutteita. Sen vuoksi ne eivät yleensä näy tunnelukkotestissäkään.” Oli pakko ihan ottaa tästä kohdasta kuva ystävälleni, sillä nauratti niin paljon aiempi pauhaukseni siitä, että minulla ei taida juuri niitä lukkoja löytyä. 

Kirja on todella pakottanut tarkkailemaan omia käytösmalleja ja auttanut myös ymmärtämään syitä niiden takaa. Monet tunnelukoistamme ovat peräisin lapsuudestamme ja ne saavat meidät ristiriitatilanteessa käyttäytymään lapsen tavoin. Tämä on myös auttanut suhtautumaan niihin jollain tapaa hellyydellä. 

Olen myös oppinut olemaan armollisempi aiemmille suhteilleni, jotka ovat satuttaneet, sillä näen nyt selkeämmin syitä edellisten kumppanien käytöksen takana. Aika ajoin on ollut jopa vaikea lukea joistain tunnelukoistaan, sillä kuvaus on kuulostanut niin ikävältä. Uskon kuitenkin, että vain kohtaamalla omat puutteensa, voi niistä päästä eroon.

Tämä kirja on ollut niin paljon puheenaiheena nyt ystävieni keskuudessa, että lainausjono on jo pitkä. Parasta tässä on mielestäni lukuisat käytännön harjoitukset ja testit, joita voi tehdä kumppanin kanssa yhdessä. Hiukan kuin tällaista pariterapiaa, jota voi tehdä kotoota käsin.

Hyvässäkin parisuhteessa nimittäin löytyy lähes aina joitain tunnelukkoja ja ongelmat saattavat syntyä aina samankaltaisissa tilanteissa. Tämä kirja auttaa avaamaan niitä syitä, miksi jossain kohtaa aina hermostuu tai miksi toinen ei osaa toimia haluamallasi tavalla.

Keskustelimme taannoin ystäväni kanssa siitä, että täytyykö kaikkien käydä terapiassa ja olla jonkinlaisella matkalla itseensä tutustumiseen? Hän oli sitä mieltä, että usein tällaisella matkalla olijat vaikuttavat eniten hukassa olevilta. Että eikö voi vaan elää elämäänsä sen kummemmin pohtimatta jatkuvasti tällaisia asioita? Totesin, että usein sellaiset ihmiset lähtevät sille ”itseensä tutustumisen matkalle”, joilla on ehkä jokin kriisi tai kaipaavat selityksiä joihinkin asioihin. Olen silti sitä mieltä, että tällainen itsetutkiskelu tekee hyvää kaikille.

Pohdimme myös sitä, kuinka paljon me voimme itsessämme muuttaa ja kuinka moni asia on temperamentistamme johtuvia? Minusta olisi lohduton ajatus, ettemme voisi muuttua ihmisinä ja oppia vaikkapa ihan uudenlaisia käytösmalleja. Itselleni esimerkiksi viha on helppo tunne. Minulla on paljon vaivattomampaa olla vihainen kuin surullinen. Olen tästä puhunut aiemminkin täällä. Mutta mieluusti muuttaisin tätä itsessäni. On uuvuttavaa olla vihainen, ja sen vihan taakse tulee helposti haudattua laajalla skaalalla muita tunteita.

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua itseensä ja kumppaniinsa hiukan paremmin, parantaa suhteen laatua ja löytää selityksiä siihen, miksi samankaltaisissa tilanteissa tulee riitaa tai väärinymmärryksiä.