Pastaton munakoisolasagne fetalla
Yksi lempiravintoloistani Nycissä on Jack’s wife freda niminen paikka, johon suuntasimme heti reissun ensimmäisenä päivänä. Söin munakoiso”lasagnen”, jossa pastalevyt oli korvattu munakoisosiivuilla ja päällä oli murustettua fetaa. Se oli niin järkyttävän hyvää, että himoitsin sitä siitä lähtien joka päivä.
Eilen marssin vihdoin kauppaan ja päätin yrittää jotain samankaltaista. Täytyy myöntää että lopputuloksesta tuli yllättävän samanmakuista, vaikka alkuperäisessä versiossa oli naudanlihan sijasta lammasta.
Kauppalistalle:
1 iso munakoiso tai 2 pienempää
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 valmispurkki Marinara-tomaattikastiketta (voi olla myös esimerkiksi Basilikalla maustettua)
400 gr naudan jauhelihaa
1 paketti fetaa
1 muna
1 dl Parmesan juustoraastetta
Päälle halutessasi tuoretta basilikaa
Aloita leikkamalla munakoisosta n. 0,5 cm paksuisia siivuja pituussuunnassa. Asettele siivut talouspaperien päälle ja suolaa hyvin. Anna seistä n. 25 minuuttia, jonka aikana voit tehdä jauhelihakastikkeen. Leikkaa sipuli pieniksi paloiksi ja sillpua valkosipulit. Kuullota hetki kuumalla pannulla tai paistokasarissa öljyssä ja lisää jauhelihat. Mausta oman maun mukaan, itse laitoin vain suolaa ja pippuria. Paista jauheliha kypsäksi ja kaada mukaan tomaattikastike. Anna kiehua hetki hiljalleen ja nosta pois levyltä. Kuivaa munakoisot talouspaperilla kuiviksi ja paista pannulla kummaltakin puolelta niin että pinta saa kauniin värin.
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Ota lasagnevuoka ja kaada pohjalle jauhelihakastiketta sen verran että sen saa tasaiseksi. Lisää päälle paistettuja munakoisoja. Sekoita muna ja raastettu parmesan toisessa astiassa ja lisää seosta aina sopiviin väleihin (esimerkiksi munakoisolevyjen päälle), lisää munakoisojen päälle taas kastiketta ja jatka tätä kerrostamista niin kauan että kaikki munakoisot on loppu. Murusta päälle feta ja iske uuniin noin 35-40 minuutiksi. Anna vetäytyä vähintään 15 minuuttia ennen syömistä. Lisää päälle basilikan lehtiä ja nauti. Tätä tuli syötyä vielä toisenakin päivänä ja oli melkeipä vielä parempaa.