Pinnallistako?

Lähiaikoina olen huomannut, kuinka paljon vaatteet oikeasti vaikuttavat henkiseen hyvinvointiini. Alkureissusta tuumasin, että juu, tulisin kyllä tällaisella tiivistetyllä vaatekaapilla hyvin toimeen jatkossakin. Vaatteita saa stailattua todella eri näköisiksi vain muuttamalla sitä, miten ne pukee. Olin jo suunitellut, että omaakin vaatehuonetta pitäisi karsia rankalla kädellä heti kun palaamme reissulta. Mutta kyllä tämä garderoobin suppeus alkaa masentaa jo aika paljon. En malta odottaa, että pääsen taas omien vaatteideni pariin.

Joku lukija sanoi taannoin, että hänen kuvansa minusta on muuttunut positiivisemmaksi nyt kun olen täällä matkalla. Että aiemmin hän kuvitteli minun olevan paljon pinnallisempi. Rantaolosuhteissa on tosiaan menty minimaalisella meikillä, tukka auki ja bikinit & sama paita päällä. Mietinkin aluksi, kuinka pinnallista tästä murehtiminen on. Vaatteethan on kuitenkin vain ulkokuorta. Vai ovatko? Pukeutuminen on yksi osa itseilmaisua, ja kun "joutuu" joka päivä pukemaan lähes identtisen asun päälle, tuntuu kuin oma persoona jäisi jotenkin vajavaiseksi. 

Kriselda kirjoitti pari päivää sitten postauksen Ketä varten sinä pukeudut? Omalla kohdallani voin tänä päivänä rehellisesti sanoa pukeutuvani itseäni varten. Kaikessa yksilöllisyyden kaipuussani koen itseni itsevarmimmaksi silloin, kun minulla on jotain yleisistä trendeistä poikkeavaa päällä. Kampaus, meikki tai asuyhdistelmä, jota ei kävele vastaan tusinoittain kaupungilla pyöriessä. Muoti ei ole koskaan tarkoittanut minulle sitä, että pitäisi olla ne sen hetken trendikkäimmät jutut päällä, vaan nimenomaan sitä, että voi pukeutua juuri niin kuin haluaa. En halua että joku ulkoapäin määrittelevä taho kertoo minulle mikä näyttää hyvältä, vaan haluan itse päättää miten vartaloni verhoan. 

Jollekin toiselle itsevarmuus tulee siitä, että pukeutuminen ei herätä huomiota millään tavalla. Ymmärrän senkin hyvin. Haluaa, että tulee huomatuksi jostain ihan muusta kuin vaatteistaan. Tai pukeutuu samalla tavalla kuin moni muu, sillä haluaa tuntuea yhteenkuuluuvuuden tunnetta ja olla osa jonkinlaista porukkaa. Vaatteet toimivat tapana kertoa jotain itsestään ilman sanoja. Voi viestittää olevansa esimerkiksi boheemi, huoleton, sivistynyt, klassinen tai trendikäs. 

Mikä ikinä onkaan oman pukeutumisen syyt, kannattaa olla itselleen rehellinen. Pukeutuuko oikeasti itseään varten? Vai koittaako väkisin tunkea itseään johonkin kategoriaan tai muottiin, joka ei kuitenkaan tunnu omalta? Tai pukeutuuko miellyttääkseen ystävien, tai puolison tyylisilmää sen sijaan että pukisi juuri sellaiset vaatteet missä itse tuntee olonsa hyväksi? 

Eilen laitoin vähän punaa huuliin, hiukset eri tavalla ja yhdistin kaksi täysin eri tyylistä paitaa keskenään. Ja näkeehän sen jo naamastakin, kuinka paljon pienikin muutos siihen jokapäiväiseen samaan tylsään tyyliin tuo fiilikseen. Heti oli paljon iloisempi, hymyilevämpi ja itsevarmempi olo. 

Täällä aiempi postaukseni samasta aiheesta.

 

Lately I've been really bummed about the fact that I don't have a lot of clothes here. I realize that it is really superficial thing to be upset about, but still I can't help it. When you have to wear almost the same clothes from day to day for months, it feels like part of your personality is missing. I can't express myself the way I would like to. I feel the most confident in clothes that are somehow different from others. But I also understand, if you don't want to be noticed from your clothes. What ever is the style you feel most confident in, stay true to yourself. Don't dress certain way only to look good in others eyes. Dress the way you want, because YOU like the clothes. 

 

Kommentit

Aprilko (Ei varmistettu)

Minulla on tismalleen sama yksilöitymisen tarve kun kyseessä on sisustus. Valtavat kalusteketjut ovat kirosanoja, joista voi enintään ostaa kasveja ja kynttilöitä. Jos saisin valita niin teettäisin kaikki kotini kalusteet. Ei sillä että kodin pitäisi olla jollain lailla todella omituinen, mutta sen pitäisi olla täysin minun näköinen. Jos se näyttää samalta kuin muidem kodit, eihän se silloin voi millään näyttää minulta? Ymmärrän hyvin myös mitä tulee musiikkiin ja siihen mitä se kertoo sinusta. Pukeutumisessa en ole aivan yhtä tarkka, vaikka pyrinkin välttelemään suuria ketjuja.

Selina / Leijonaa mä metsästän (Ei varmistettu) http://leijonaa.fi

Hephep, täällä kans yksilöllistä sisustusta tavoitteleva! Jotenkin sellainen olo, että kodin tunne tulee siitä, että siellä on vain semmoisia kalusteita, mitä löytyy vain minun kodistani.

Pukeutumisen suhteen olen niin taidoton shoppailija, että kunhan nyt jotenkin istuu fiksusti, oon tyytyväinen :'D

Ps. Iron Maiden -paita ehdottomasti hienoin vaate, mitä oon blogeissa nähnyt! <3

Elisa Lepistö

Ihana ajatus, että kodin tekee se että siellä on uniikkeja kalusteita. <3 Ja haha, kiitos! :)

Elisa Lepistö

Joo se on hauska, kun ihmisillä on niin erilaisia tarpeita erottua. Että jotkut haluaa poiketa massasta musiikin suhteen ja toiset ehkä hiustyylillään. Mullekin on tosi tärkeää, että koti näyttää just meidän kodilta, eikä miltään sisustuslehden kodilta :)

Mari_DBHH
marinadi

Ymmärrän pointtisi aivan totaalisen täysin!

Joskus kiireisinä aamuina, kun joudun kirjaimellisesti heittämään ylleni sitä mitä ekana vaatekaapista vastaan tulee, alkaa useimmiten myöhemmin ärsyttää kun on niin "tylsä" olo. Okei, joskus kiireessä tehdyt asuvalinnat voivat osoittautua yllättävän kivoiksi, mutta useimmiten ne ovat niiden omien luottovaatteiden yhdistelyä, joka tuntuu esimerkiksi useana peräkkäisenä päivänä putkeen puettuna tylsältä. Niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin, asulla kyllä todellakin on väliä :D

Elisa Lepistö

Tiedän mitä tarkoitat! :D Tai jos asuvalinta menee muuten vain pieleen jonain päivänä, niin kokoajan on sellanen vähän vaivaantunut olo. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanalta näytät! &lt;3

Ja siis niin, mun mielestä yksilöitymisen tarve on kyllä semmonen loputon suo. Pinnallisuus on kai yksi tapa kuvata sitä ilmiötä? Tai siis niinku samaa ilmiötä eri näkökulmasta. Eikä siis välttämättä oo negatiivinen asia ellei se itelle oo mikään kauhee taakka.

Mä taas oon tässä vaihteeks tajunnut sen, että vaatteet ei vaan tee mua onnelliseksi. Siis joskus kun tuntuu, että ah nyt näytän iteltäni, jännältä tai kauniilta niin on itsevarma olo kyllä, mut en tiiä onko se sen arvosta. Oon saanut itsevarmuutta paljon esim. tanssin ja ihmisten kanssa olemisen kautta, ja musta tuntuu, että paljon perustavammin, ku mistään täydellisistä vaatteista. Silti on vaikee irrottautua siitä yksilöitymisen tarpeesta, jostain syystä, mikä ihmetyttää itteäni. Et miksi se on niin vaikeeta? Jotenki aattelen et kaupungissa asuminen liittyy siihen, ku on paljon ihmisiä vertailukohtina ja ne ihmiset on etäällä eikä läheisiä, joten niistä mun päässä vaan tulee sellasia ihmeen "arvioijia" (vaikka ketään edes kiinnostaisi). Tää on semmonen ajatussolmu jota yritän selvittää ja sörkkiä:D ku ei jaksais murehtia jotain vaatteita aina.

Kaupungissa asuessa mun on vaikee olla kiinnittämättä huomiota omaan ulkonäköön, ku vertaa itseään muihin ja tulee stressi ostaa ne uudet kengät ja joku bomber takki. En tiiä, haluisin vaan pukeutuu johki kollareihin ja painella pisin metsiä:D en taija olla ihan kaupunkilaismuikkeli.

Elisa Lepistö

Kiitos kommentista! Hyvää pohdintaa :) En ollut ajatellutkaan tuota, että kaupungissa asuminen vaikuttaa siihen, mutta totta kai vaikuttaa! Täälläkin, mitä pienempi kylä, sitä vähemmän jaksan kiinnittää ulkonäköön huomiota. Asuksi saa riittää vaikka poikaystävän t-paita. Sitten taas esimerkiksi Nycissä on ihana laittautua, kun siellä on niin paljon erilaisia tyylejä, ja värikäs katukuva. 

Pisse (Ei varmistettu)

Väitän kyllä, että pukeudun nykyään itseäni varten. Tyylini ei ole mikään kovin huomiota herättävä, mutta rakastan muotia ja lähden melkeen jokaiseen uuteen trendivillitykseen mukaan. Ehkä tämän takia vaikkapa poikaystäväni ei ehkä usko, että pukeudun oikeasti niin kuin haluan: tai ainakin häntä jotenkin nyppii kauheasti esimerkiksi se, että kaikki haluavat yhtäkkiä vaikkapa jonkinlaiset kengät, jotka on vielä puoli vuotta sitten olleet ihan out. :-D ja sitten ne onkin yhtäkkiä kauheen siistit, kun kerta kaikilla on.
Toisaalta ymmärrän sen pointin, ja massapukeutuminen kyllästyttää toki välillä, mutta miten niiltä vaikutteilta voi nykyään välttyä? Jos näen superstareja 150 paria päivässä, inspiroivien kuvien muodossa instagramissa, lehdissä, mainoksissa, kadulla ja kavereilla, todennäköisesti alan tykätä niistä ja haluan ne pian itsekin. Silti ainoa ostosyy on se, että tiedän niiden tuottavan iloa minulle. Ei ollenkaan se, että näyttäisin samalta kuin muut, tai että kokisin jostain jotain painetta.
Ihailen sellaisten ihmisten tyylejä, ketkä on löytäneet vahvasti omaleimaisen tyylin, jota toteuttavat vaikka mitä olisi muodissa. Eikä tietenkään kulutuksenkaan kannalta tällainen jokaiseen uuteen juttuun haksahtaminen ole aina hyväksi, mutta tällainen on mun tyyli.
Välillä tuntuu myös, että en kehtaa kertoa iloitsevani muotiin liittyvistä asioista, kun näytän itse suht samalta kuin hyvin moni ikäiseni - ikään kuin kaikkien muodista kiinnostuneiden pitäisi toteuttaa erikoisuutta omassa pukeutumisessaan.
Hmmmmm mikä sepostus :-D vastauksena kysymykseen, pukeudun itseäni varten ja saan myös hyvin paljon iloa siitä. Uusi vaate tai uusi asukeksintö vanhoista vaatteista voi tuoda koko päivään ihanaa tunnelmaa, pinnallista tai ei!

Elisa Lepistö

Ymmärrän hyvin! Ja minussa on ihan samaa vikaa. Superstarit ja terveyssandaalit alkoivat näyttää hyvältä, kun silmä niihin tottui. Silti ne eivät koskaan olleet minun tyylisiä, joten en ikinä niihin  lähtenyt mukaan. Joskus on helppo tunnistaa trendistä sellaiset, jotka ovat sitä omaa itseä, kuten esimerkiksi kaikki 70-luvun vaikutteet kolahtavat minulle ihan täysillä, ja mielelläni niitä omaan pukeutumiseeni lisäilen, vaikka kuinka trendikkäitä ovatkin. Välillä on kuitenkin sellaiset "trendilasit" päässä, joiden läpi katselee vaatteita ja haksahtaa johonkin mikä ei edes sovi muuhun vaatekaappiin kun on vain jotenkin sokeana sille. En tiedä saako tästä nyt selvää :D Mutta kuitenkin pääpointtina se, kunhan itse on tyytyväinen ja tuntee olonsa vaatteissaan hyväksi, on kaikki erittäin hienosti :)

Leiallday
LAY ALL DAY

Todellakin!! Oon ollut nyt matkassa pelkillä käsimatkatavaroilla 8kk ja kuteet on valittu mukaan vaan käytännöllisyyden perusteella. On ihan älytön ikävä sitä että voisin näyttää taas itseltäni ja on epävarma olo lähteä sosialisoimaan koska tuntuu että on pukeutunut ihan toiseksi henkilöksi. Kämppikseni antavat ystävällisesti lainata vaatteitaan ja on todella hauska seurata millä perusteella he ajattelevat että haluaisin ehkä käyttää juuri tuota vaatekappaletta kun heillä ei ole mitään tietoa omasta tyylistäni. Olin heille aluksi ruokavaliostaan tarkka (?!) sporttimimmi puhtaasti siksi koska näytän aina siltä että pinkaisen lenkille hetkenä minä hyvänsä. :D On melkein vähän pelottavaa huomata miten paljon ulkonäkö oikeasti välillä vaikuttaa etenkin lyhytkestoisempiin kohtaamisiin.

Elisa Lepistö

Pelkillä käsimatkatavaroilla?!? Siis miten teet sen? :D Ja se on tosiaan hullua, miten itsekin analysoi toisia pelkän pukeutumisen perusteella ihan huomaamattaan. Sulla on muuten ihan sairaan kuva blogi! Menin vain kurkkaamaan ja yhtäkkiä olin lukenut sun kaikki postaukset :D Innolla odotan jatkoa! 

Kommentoi