Pinnallistako?
Lähiaikoina olen huomannut, kuinka paljon vaatteet oikeasti vaikuttavat henkiseen hyvinvointiini. Alkureissusta tuumasin, että juu, tulisin kyllä tällaisella tiivistetyllä vaatekaapilla hyvin toimeen jatkossakin. Vaatteita saa stailattua todella eri näköisiksi vain muuttamalla sitä, miten ne pukee. Olin jo suunitellut, että omaakin vaatehuonetta pitäisi karsia rankalla kädellä heti kun palaamme reissulta. Mutta kyllä tämä garderoobin suppeus alkaa masentaa jo aika paljon. En malta odottaa, että pääsen taas omien vaatteideni pariin.
Joku lukija sanoi taannoin, että hänen kuvansa minusta on muuttunut positiivisemmaksi nyt kun olen täällä matkalla. Että aiemmin hän kuvitteli minun olevan paljon pinnallisempi. Rantaolosuhteissa on tosiaan menty minimaalisella meikillä, tukka auki ja bikinit & sama paita päällä. Mietinkin aluksi, kuinka pinnallista tästä murehtiminen on. Vaatteethan on kuitenkin vain ulkokuorta. Vai ovatko? Pukeutuminen on yksi osa itseilmaisua, ja kun ”joutuu” joka päivä pukemaan lähes identtisen asun päälle, tuntuu kuin oma persoona jäisi jotenkin vajavaiseksi.
Kriselda kirjoitti pari päivää sitten postauksen Ketä varten sinä pukeudut? Omalla kohdallani voin tänä päivänä rehellisesti sanoa pukeutuvani itseäni varten. Kaikessa yksilöllisyyden kaipuussani koen itseni itsevarmimmaksi silloin, kun minulla on jotain yleisistä trendeistä poikkeavaa päällä. Kampaus, meikki tai asuyhdistelmä, jota ei kävele vastaan tusinoittain kaupungilla pyöriessä. Muoti ei ole koskaan tarkoittanut minulle sitä, että pitäisi olla ne sen hetken trendikkäimmät jutut päällä, vaan nimenomaan sitä, että voi pukeutua juuri niin kuin haluaa. En halua että joku ulkoapäin määrittelevä taho kertoo minulle mikä näyttää hyvältä, vaan haluan itse päättää miten vartaloni verhoan.
Jollekin toiselle itsevarmuus tulee siitä, että pukeutuminen ei herätä huomiota millään tavalla. Ymmärrän senkin hyvin. Haluaa, että tulee huomatuksi jostain ihan muusta kuin vaatteistaan. Tai pukeutuu samalla tavalla kuin moni muu, sillä haluaa tuntuea yhteenkuuluuvuuden tunnetta ja olla osa jonkinlaista porukkaa. Vaatteet toimivat tapana kertoa jotain itsestään ilman sanoja. Voi viestittää olevansa esimerkiksi boheemi, huoleton, sivistynyt, klassinen tai trendikäs.
Mikä ikinä onkaan oman pukeutumisen syyt, kannattaa olla itselleen rehellinen. Pukeutuuko oikeasti itseään varten? Vai koittaako väkisin tunkea itseään johonkin kategoriaan tai muottiin, joka ei kuitenkaan tunnu omalta? Tai pukeutuuko miellyttääkseen ystävien, tai puolison tyylisilmää sen sijaan että pukisi juuri sellaiset vaatteet missä itse tuntee olonsa hyväksi?
Eilen laitoin vähän punaa huuliin, hiukset eri tavalla ja yhdistin kaksi täysin eri tyylistä paitaa keskenään. Ja näkeehän sen jo naamastakin, kuinka paljon pienikin muutos siihen jokapäiväiseen samaan tylsään tyyliin tuo fiilikseen. Heti oli paljon iloisempi, hymyilevämpi ja itsevarmempi olo.
Täällä aiempi postaukseni samasta aiheesta.
Lately I’ve been really bummed about the fact that I don’t have a lot of clothes here. I realize that it is really superficial thing to be upset about, but still I can’t help it. When you have to wear almost the same clothes from day to day for months, it feels like part of your personality is missing. I can’t express myself the way I would like to. I feel the most confident in clothes that are somehow different from others. But I also understand, if you don’t want to be noticed from your clothes. What ever is the style you feel most confident in, stay true to yourself. Don’t dress certain way only to look good in others eyes. Dress the way you want, because YOU like the clothes.
