Pullantuoksuinen äiti?

Kaupallinen yhteistyö: Aino-jäätelöt 

Kun omaan lähipiiriin on alkanut syntyä ensimmäisiä vauvoja, on tullut mietittyä paljon äitiyden vaatimuksia nykypäivänä. Ne tuntuvat olevan nimittäin melko suuret. Ruoat tehdään tietysti itse, kestovaipat ommellaan, mietitään jatkuvasti lapsen kehityksen kannalta stimuloivimpia leikkejä, samalla tietysti ollaan jatkuvasti läsnä, mutta käydään myös töissä, huolehditaan että koti on aina siisti, unohtamatta kuitenkaan sitä että parisuhteen hoitamisellekin on oma aikansa. 

Olen itse hiukan kauhulla seurannut näitä vaatimuksia ja kokenut, että en tiedä olisiko minusta tuohon. Äitiys on nimittäin sellainen rooli, johon liitetään paljon sellaisia ominaisuuksia joita minulla ei välttämättä ole. En osaa leikkiä lasten kanssa, olen huono antamaan läheisyyttä, en osaa lohduttaa kovin hyvin, koti ei pysy nytkään kovin siistinä, enkä ole koskaan leiponut elämässäni mitään, paitsi sämpylöitä. Niitäkin poikaystävä luuli kekseiksi, kun en osannut laittaa hiivaa oikeaan lämpötilaan, eikä taikina koskaan noussut.

Klassinen pullantuoksuinen äiti - rooli tuntuu siis hyvinkin vieraalta itselleni. Olen miettinyt, mikä siinä on että varsinkin suomalaisilla naisilla tuntuu olevan todella kova tarve tehdä kaikki itse. Näitä vaatimuksia alkaa olla niin paljon, että niiden täyttäminen hengästyttää jo ajatuksen tasolla. Mietin joskus, että haluaisin ottaa meille siivoojan joka kävisi esimerkiksi kerran tai kaksi kuussa sillä nyt tuntuu että siivoaminen lankeaa aina poikaystävälle. Jo pelkkä ajatus nolotti. Eikö minulla ole muka sen verran kodin hengettären geenejä itsessäni, että pystyisin pitämään kodin omalta osaltani siistinä? 

Kun tajuaa, että nämä vaatimukset ovat oman pään sisällä, eikä elämää tarvitse suorittaa, helpottuu aika moni asia. En tule koskaan olemaan pullantuoksuinen äiti, sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen sijaan meillä herkutellaan esimerkiksi pullanmakuisella jäätelöllä, jonka voin vain nostaa pöytään. Eikä se ole yhtään sen huonompaa suoriutumista. Minulla on puolestaan joitain sellaisia ominaisuuksia, mitä joltain muulta ei löydy. Ei tarvitse yrittää täyttää itse sataa erilaista roolia.

Aloin myös pohtia sitä, että en muista että oma äitini olisi leiponut pullaa juuri koskaan. Silti hänestä tulee mieleen "pullantuoksuinen äiti". Sillä nimittäin ei ole omassa mielessäni kovinkaan paljoa tekemistä sen kanssa, onko sitä pullaa leivottu tai villasukkia kudottu. Siinä on enemmän kyse sellaisesta tietynlaisesta lämmöstä, luottamuksesta ja läsnäolosta. 

Se antaa itselleenkin armoa. Että äitiyttä on niin monenlaista, eikä siihen täydelliseen muottiin tarvitse aina mahtua. Pullan leipomista tärkeämpiä asioita on nimittäin aika monia. Usein roolit, joihin pyrimme, tulevat oman päämme sisältä. Juttelimme tästä äitini kanssa ja hän sanoi, että jo silloin kun minä olin pieni, näkyi puistoissa sellaista äitiyden suorittamista ja tietynlaista rooleihin uhriutumista. Nykyään sosiaalinen media tuo sen vain niin paljon näkyvämmäksi. Kuitenkin se on jokaisen oma valinta, lähteekö niitä järjettömiä vaatimuksia edes yrittämään täyttää. 

Ja sanottakoon vielä loppuun, että on muuten pirun hyvää tuo Aino Mansikkapulla -jäätelö. Ja maistuu yllättävän paljon pullalle! 

Kommentit

laura.k.a

Taas kerran super hyvä ja ajankohtainen juttu! Aivan kamalaa miten joka asiasta on nykymaailmassa tehty suorittamista ja kaikkien pitäisi jostain syystä mahtua siihen samaan kapeaaa laatikkoon, olla aina se "ideaaliversio" oli sitten kyse esimerkiksi äitiydestä, opiskelusta tai työnteosta. Omasta mielestä tämä on kuitenkin aivan hullua, ei maailma toimisi jos kaikki olisivat samasta muotista.

Jos erityisesti äitiydestä puhutaan, niin en itse ole koskaan leiponut pullaa tai tehnyt piparkakkutaloja äidin kanssa, meillä kotona kaikki tällainen on aina ollut isin juttu. Äiti myös työskenteli paljon kun olin pieni ja oli työmatkoilla usein, silloin se oli isä joka pyöritti kotia ja itse asiassa vaikka äiti joinain päivinä tuli ihan suhteellisen ajoissa töistä kotiin, niin oli se silti aina isä joka laittoi arkiruokaa. En silti missään määrin koe, että hän olisi ollut/olisi jollain tavalla huono äiti. Ehkä erilainen kuin osien kavereiden äidit, mutta onko sillä mitään väliä jos itselle se oma äiti on juuri täydellinen ja se maailman paras äiti? 

Elisa Lepistö

Se on just noin! Ja sitten kun pysähtyy mietimään, että kuka niitä vaatimuksia edes sanelee, pääsee nopeasti siihen lopputulokseen että ne tulee oman pään sisältä. Tottakai media ja oma lähipiiri näyttää yhtä esimerkkiä, mutta se, lähteekö itseään tunkemaan siihen samaan muottiin, on vain ja ainoastaan itsestään kiinni. Ei kukaan käske tekemään näitä kaikkia asioita, ja aivan kuten sanoit, se ei tee esimerkiksi äidistä yhtään huonompaa, jos ei viihdy keittiössä. <3

Savon (Ei varmistettu)

Itse ajattelen, että äitiys tulee luonnostaan ja esimerkiksi lapsi kyllä luonnostaan oppii tarvittavat asiat, ilman että miettimällä miettii kehittäviä leikkejä. Samoin uskon, että läheinen suhde lapseen kyllä muodostuu itsestään, eikä sillä että yrittää väkisin olla koko ajan 100% läsnä. Jos joskun saan lapsen niin äitiys on kyllä se yksi asia mitä en ala suorittamaan! Aion palkata myös siivoojan ja haluaisin oman kokinkin :D Tällä välin voi tilata ruokaa kotiin ja lapselle syötän takuuvarmasti valmissoseita. Itsekin olen niillä kasvanut. Kaikkea ei tarvitse itse tehdä.

Elisa Lepistö

Ah, ihana asenne! Ehkä mäkin nyt palkkaan vihdoin sen siivoojan :D ja siis juurikin noin, mekin ollaan niillä valmissoseilla kasvettu ja hyvää on tullut :D

Thebs (Ei varmistettu) Http://Outlandishblog.com

Olen tässä varsinkin someaikana huomannut, että Suomessa on vahvasti voimissaan sellainen syyttämisen kulttuuri sen ainutlaatuisen kateuskulttuurin päälle, että eihän noilla tule aikaiseksi muuta kuin joka puolelta arvostelua kuulevia ja sen vuoksi kaikkea stressaavia äitejä. Katastrofin ainekset :D

Onneksi suomalaiset naiset toisaalta ovat superfiksuja ja suuri osa osaa filtteröidä turhan kritiikin toisesta korvasta sisään ja suoraan toisesta ulos ja tehdä asiat omien lastensa kanssa niinkuin ITSE näkee parhaaksi. Mutta olisihan se kivaa jos ne muiden arvostelemisella elävät tyypit kohdentaisivat aikansa ja energiansa johonkin muualle.

Elisa Lepistö

Joo toi syyttelykulttuuri on täällä kyllä tosiaan voimissaan. Ja veikkaan että täällä syytellään sellaisistakin jutuista, mistä ei välttämättä itse suoriudu täysin, ja puretaan sitten sitä omaa riittämättömyyden tunnetta muihin. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Olipas tosi hyvin toteutettu yhteistyöpostaus, jonka luin ihan tosi mielelläni! Ei tullut tuputuksen fiilistä tai sitä, että olisit väkisin keksinyt jotain tarinaan tämän tuotteen ympärille. Go Elisa, muiden pitäis ottaa susta mallia! :)

Elisa Lepistö

Kiiitos!!! Tosi ihana kuulla tällaista palautetta <3333

Piiima (Ei varmistettu)

Mä oon jo pienestä asti, niin kauan kuin muistan, ollut ylpeä äidistäni, koska hän ei ole se pullantuoksuinen äiti. Hän on mennyt takaisin opiskelemaan minun ollessa 3 viikon ikäinen, luonut uraa, palkannut siivoojan halutessaan - ja jotenkin olen jo hyvin pienenä ajatellut sen olevan tosi ihailtavaa. Oon ajatellut, että mun äiti uskaltaa tehdä mitä haluaa, ja jotenkin siis tiedostanut sen, että hän eroaa siitä ”normaalista” pullaäidistä :D

Elisa Lepistö

Se on just noin! Ihanaa että oot jo pienenä fiilistellyt sitä <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.