Remontin status ja viimeisen kolmanneksen ensimmäiset viikot

Odotin jotenkin hiukan kauhulla viimeistä kolmannesta, sillä monille se on ollut raskauden vaikeinta aikaa. En päässyt oikein missään vaiheessa nauttimaan siitä energisestä ja oireettomasta keskiraskaudesta, joten aloin olla jo melko loppu koko raskauteen. Kumma kyllä, tämä viimeinen kolmannes on kuitenkin ollut tähän asti raskauteni helpointa aikaa fyysisesti.

En ole kärsinyt lainkaan huonovointisuudesta ja olen pystynyt syömään hyvin. Ainoat vaivat ovat olleet tässä vaiheessa jo melko isosta vatsasta johtuvia, sekä unettomuus joka vaivaa edelleen. Nämä ovat kuitenkin todella pieniä juttuja verrattuna huonovointisuuteen, joten en aio valittaa.Henkisesti olen ollut välillä melko loppu, mutta se johtuu pitkittyneestä remontista, eikä niinkään tästä raskaudesta. Toki varmasti näillä hormoneillakin on oma osuutensa tässä sopassa.

En ollut nimittäin oikein ymmärtänyt aiemmin, mitä se pesänrakennusvietti tarkoittaa. Olin ajatellut, että ehkä se on vähän sellainen samanlainen fiilis, joka minut valtaa joka syksy: tekee mieli olla paljon kotona, ehkä vähän laittaa sitä ja järjestellä paikkoja. Ja tosiaan, ehkä se on hiukan myös kaikkea tuota, mutta moninkertaisesti. Se on sellainen melkein fyysisenä tuntuva kaipuu siihen omaan kotiin, ja asioiden valmiiksi laittamiseen.

Nyt kun on elänyt 4 kuukautta ilman kotia, on tämä tunne saanut ihan uudenlaiset mittasuhteet. Nyt ollaan jo todella lähellä muuttoa, mutta vieläkään en tiedä, pääsemmekö sinne jo tänään vai kenties vasta lauantaina. Remontin mittakaavassa pieniin juttuihin, eli viimeistelyyn nimittäin kuluu aina enemmän aikaa kuin olisi kuvitellut.

Tällä kertaa emme halunneet muuttaa remontin keskelle, vaan antaa urakoitsijalle työrauha tehdä hommat maaliin asti. Siitäkin huolimatta jotain jää vielä tekemättä, sillä kävimme esimerkiksi vasta viime viikolla tilaamassa vaatehuoneiden sisusteet, emmekä olleet osanneet odottaa yli kolmen viikon toimitusaikoja. Myös ovet vaatehuoneisiin ja kylppäriin puuttuu edelleen.

Yksi huone saa nyt toimia varastona sen aikaa, että pääsemme laittamaan tavaroita paikoilleen, pesemään pieniä vauvanvaatteita ja kartoittamaan listaa siitä, mitä vielä pitää hankkia. Kävimme perjantaina katselemassa vaunuja ja ahdistuin kuullessani että joissain on jopa kahden kuukauden toimitusaika. Pähkäilemme edelleen Bugaboon Foxien ja Cybex Priamin välillä, mutta nyt pitäisi vaan tehdä se päätös.

Tämä on muuten yksi oudoimmista raskausoireista tämä päättämättömyys. Olen nimittäin tavallisesti todella varma valinnoistani, ja tiedän yleensä heti mitä haluan. Oli kyseessä sitten ruokatilaus ravintolassa tai sisustushankinta, en jää empimään tai pohtimaan oliko valinta oikea. En myöskään yleensä kadu mitään valintoja jälkikäteen.

Nyt minusta on tullut kuitenkin pahimman luokan empijä. Saatan pohtia aivan ylimitoitetun kauan jotain pientä asiaa ja vielä vaihtaa mielipidettä monta kertaa. Mikäli mahdollisuus vain on, jätän mielelläni päätökset muiden vastuulle, sillä koen etten osaisi tehdä itse parasta. Kampaajallekin sanoin, että en puutu lainkaan väriin vaan annan täysin vapaat kädet värjäyksen suhteen, vaikka normaalisti minulla on Pinterest kansio täynnä referenssikuvia halutusta lopputuloksesta.

Muistan kuinka kesällä pähkäilin päiväkausia kylppärin ledien värisävyjä ja vaihdoin joka toinen tunti päätöstäni 3000 ja 4000 Kelvinin välillä. Lopulta päädyimme tilaamaan sellaiset ledit, joista värilämpötilaa voi vaihtaa sillä en vain osannut päättää. Nyt kun olemme kokeilleet kumpaakin vaihtoehtoa käytännössä, on 4000 ehdottomasti parempi vaihtoehto.

Mutta tässäpä aikalailla avautumisen muodossa omat kuulumiset parilta kuluneelta viikolta. Miten teillä menee?