Rinteessä jälleen
Onpahan ollut viikko! Espanjan lämmöstä melkein suoraan Lapin lumipyryyn. Kun saavuimme Kittilän lentoasemalle keskiviikkoaamuna, paistoi aurinko melkein kirkkaalta taivaalta. Istahdimme Ylläkselle vievään rinnebussiin ja kaivoimme kamerat esiin ihan turisteina. Vaikka on tullut reissattua suht paljon, ja nähtyä kaikkea tulivuorista vesiputouksiin, on lumisessa metsämaisemassa edelleen jotain todella pysäyttävää.
Saavuimme Ylläkselle ja painelimme samantien vuokraamaan suksia. Edellisestä kerrastani mäessä on reippaasti yli 10 vuotta aikaa, joten hiukan jännitti lähteä mäkeen. Auringonpaiste muuttui nopeasti lumipyryksi ja näkyvyys oli huipulla varmaan vain hiukan metriä enemmän. Lähdimme heti ensimmäisenä punaiseen rinteeseen, joka oli ihan jäässä ja melkoista syöksylaskua osaltani.
Ensimmäinen laskupäivä menikin vähän haparoiden ja kääntymisiä harjoitellessa. Seuraavana aamuna heräsimme siihen, että lunta tuli edelleen kovalla tahdilla. Kävimme vain syömässä kunnon aamiaisen ja suuntasimme uudelleen mäkeen. Rinteet oli täynnä puuteria, joten tällä kertaa laskeminen oli jo paljon helpompaa. Nopeasti tatsi löytyi uudestaan monien vuosien jälkeen ja hommasta pääsi kunnolla nauttimaan. Miksi en tee tätä useammin?!
Talvisin tulee harvemmin vietettyä koko päivää ulkona, mutta kyllä se raitis ilma vaan kummallisesti fiiliksen nostaa kattoon säästä huolimatta. Laskupäivän jälkeinen poreallas, höyrysauna ja punaviini kruunasivat päivän. Yksi parhaista tunteista on painaa pää tyynyyn tällaisen päivän jälkeen. Lupasin itselleni, että laskutaitoja on pakko alkaa pitää yllä vähän useammin, kuin 10 vuoden välein.
Pictures: Me & Sara Vanninen