Ruokavaliostani

Tutkailin Googlen analytiikkaa eilen ja katselin, minkälaisilla hakusnoilla blogiini päädytään. Yksi niistä oli lyhyesti ja ytimekkäästi Elisa Lepistö ruokavalio. En tiedä mihin postaukseen lienevät päätyneen tuolla hakusanalla, mutta tästä sain inspiraation kirjoittaa hiukan siitä, millainen se oma ruokavalio nyt oikeasti on tällä hetkellä. 

Jossain vaiheessa minulla oli paljon sääntyjä ruokailun suhteen. 

Ei nopeita hiilareita. Ei sokeria. Ei prosessoitua ruokaa. Ei sitä. Ei tätä. 

Tämän tyyppinen kieltolista voi toimia silloin, kun vasta opettelee syömään oikeaa ruokaa ja kokeilee miltä terveellisen ravinnon pitäisi tuntua kropassa. Kuitenkaan kieltäminen ei pitkällä aikavälillä ole mielestäni kovin mieluisaa. Sen sijaan, kun valitsee hyviä ruoka-aineita kerta toisensa jälkeen ja syö niin, että kroppa tuntuu elinvoimaiselta ja energiseltä, ei oikeastaan edes tee mieli sellaista ruokaa, joka saa olon veteläksi. 

Muutenkin mieli tuppaa himoitsevan sellaisia asioiat, joita säännöllisesti nautitaan. Oli kyse sitten alkoholista, karkista tai sipseistä, niitä tekee sitä vähemmän mieli, mitä harvemmin niitä nauttii. Itselläni tällainen asia on ollut liha. Olin ennen todella kova lihansyöjä. Se oli aina paras osa ruoasta, eikä tuntunut mieluisalta rakentaa ateriaa minkään muun ympärille.

Nyt kuitenkin viimeiset kolme kuukautta kun on syönyt enemmän tai vähemmän kasvisruokaa, huomaan ettei liha enää himota. Kävin eilen tutkailemassa lihatiskiä, ja mietin olisinko tehnyt pitkästä aikaa jotain liharuokaa. Siinä ne möllötti muovipakkauksissaan aika ällöttävän näköisinä. Jätin pihvit kauppaan ja ostin kasvisruokaa jälleen kerran. 

Olen siitä huono kasvisruokailija, etten pidä juurikaan linsseistä, tummista pavuista, tofusta tai soijasta, ja näiden lisäksi olen allerginen monelle asialle, joita mielellään söisin, kuten esimerkiksi pähkinöille, manteleille ja sienille. Sen takia esimerkiksin proteiininlähteet ovat melko usein samanlaisia lautasellani: quinoaa ja kikherneitä. Olen tosin ajatellut yrittää kokkailla esimerkiksi linsseistä jotain mössöjä, joista pitäisin. Veikkaan että se vaatii vain hiukan harjoittelua. Nyt kuitenkin on menty näillä eväillä. 

Kuten aiemmin tekstissä sanoin, suuntaan ajatukset mielummin siihen, mitä haluan syödä, kuin siihen mitä en voi syödä. Monilla tuntuu nimittäin olevan vähän hukassa ajatus siitä, mikä sitä terveellistä ruokaa on? Televisiossa näytetään muodonmuutosohjelmia, joissa vedetään rahkaa monta purkkia päivässä ja jokaisella aterialla syödään parsaa ja maustamatonta kanaa. Ei ihme, että ihmisillä on vaikea pysytellä kärryillä siitä, mikä oikeasti on terveellistä ruokaa. Olen itsekin ollut monta kertaa hämmentynyt eri suunnista tulevien ohjeiden kanssa. 

Tämän tekstin tarkoituksena ei olekaan neuvoa teitä syömään tietyllä tavalla vaan ehkä herätellä sitä maalaisjärkeä kaiken informaatiotulvan keskellä. Tuntuu nimittäin että se meinaa unohtua todella usein, kun aletaan suorittamaan jotain tiettyä ruokavaliota.

Mielestäni tärkein asia on se, ettei kasviksia voi syödä koskaan liikaa. Niitä voi ujuttaa jokaiseen ateriaan lisää tai mielummin jopa rakentaa annokset niiden ympärille. Vaihtoehtoja on paljon enemmänkin kuin parsakaali ja valmistamalla kasviksia eri tavalla, saa niistä hyvinkin erimakuisia. Voit tehdä uunikasviksia, höyryttää tai keittää ne, paistaa pannulla, marinoida, grillata, syödä raakana tai soseuttaa muussiksi tai keitoksi. Esimerkiksi paprika maistuu ihan erilaiselta kypsänä ja raakana. Myös yrteillä saa paljon eri makuja ruokiin. 

Toinen, mikä tuppaa unohtumaan on rasvan saanti. Rasvaa ei tarvitse vältellä, vaan pikemminkin kannattaa pitää huolta siitä, että sitä saa tarpeeksi, mikäli ruokavalio painottuu esimerkiksi kasviksiin. Pähkinät ja mantelit ovat loistava rasvojen lähde, kuten myös avokadot. Öljyä voi myös lorauttaa ruokien päälle, kuten joku lukijoistani vinkkasi. 

Ja nyt sitten siihen asiaan, eli omaan ruokavalioon. Tämä siis tosiaan keskittyy sellaisiin ruoka-aineisiin, joiden tunnen tekevän vartalolleni hyvää. Yleensä lounas, välipala ja illallinen voi olla samaa ruokaa, sillä siten säästyy paljon aikaa keittiössä kun tekee isomman satsin päivällä valmiiksi. Aamuisin syön ruisleipää ja hedelmiä, joskus lisukkeena munia ja avokadoa.

Ruokiin laitan usein tosiaan quinoaa ja papuja, joko sellaisinaan tai hummuksena. Sen lisäksi koitan vaihdella kasviksia päivittäin ja myös niiden valmistustapaa. Tämän hetken lemppareita on pannulla paistetut punajuuret. Yritän saada lautasesta mahdollisimman värikkään ja monipuolisen. Idut, porkkanat, kurkku, tomaatti, avokado, kaalit ja granaattiomena päätyvät usein lautaselle. 

Näiden lisäksi nautin joka päivä myös hedelmiä ja marjoja. Hedelmissä on sokeria, jonka takia siitä saa hyvää polttoainetta esimerkiksi hiukan ennen lenkkiä. Joskus kun söin todella proteiiniin painottuvaa ruokaa, en jaksanut pitkiä lenkkejä lainkaan. Nyt jalka nousee paljon kevyemmin. 

Mauseina käytän käytän usein valkosipulia, limeä ja yrttejä, kuten mintun lehtiä tai basilikaa. Tykkään myös kokeilla erilaisia makuyhdistelmiä, ja parasta on kehitellä esimerkiksi jotain kastikkeita tai mössöjä omasta päästä. Laittaa blenderiin vain sellaisia asioita, joista tykkää, niin ei voi melkeinpä pieleen mennä. Kaikenlaiset punajuuripyreet, kukkakaalimuussi, tapenade, pesto ja hummus-variaatiot ovatkin omia lemppareita.

Kaiken a ja o omassa ruokavaliossa on kuitenkin se, että ruoan TÄYTYY olla hyvää. Vaikka se olisi kuinka terveellistä, ei ravintorikkaus voi olla ainut hyöty ruoassa. En ole koskaan nähnyt ravintoa pelkkänä polttoaineena, enkä haluakaan. Hyvä ruoka toimii myös hengen ravintona ja mauton ruokavalio vetää nopeasti mielen matalaksi. 

Jäikö jotain vielä epäselväksi tai heräsikö jotain kysymyksiä muuten vain?

I used to have a lot of rules about eating. Mostly things that I couldn’t have. Nowadays I like to focus more on the things I do want to eat, like tons of veggies, fruits and berries. I also try to get enough of good fats, like avocados and oils. But the most important thing about my ”diet” is that the food has to be delicious! For me it’s never just the fuel for my body. It is also fuel for my soul. When the food tastes bad, I feel worse, no matter how healthy it is.