Sarjasuositus: VINYL

Koska olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän pois pelistä rajun flunssan takia, on televisiota tullut katseltua aina kun kuumehöyryt ovat sille tasolle laskeneet. Jotain positiivista tässä pakkolevossakin on toki ollut.

Olen nimittäin löytänyt ihan huikean sarjan. Pohjustettakoon tätä hiukan sillä, että monilla ihmisillä tuntuu olevan sellainen oma ”golden age”, joka tuntuu maagisemmalta kuin kaikki muut. Itselläni on kaksi aikaa ja paikkaa, johon haluaisin palata, mikäli aikamatkustus joskus olisi mahdollista. 

Ensimmäinen olisi 1920-luvun Pariisi. Eipä sitä tarvitse varmaan kamalasti selitelläkään. Tästä syystä olen varmaan katsonut Midnight in Paris- elokuvan niin monta kertaa. 

Toinen aikakausi on kuitenkin 1970- luvun New York. Haluaisin nähdä Warholin Factoryn, käydä Max’s Kansas Cityssa kuuntelemassa The Velvet Undergroundia, New York Dollsia, Alice Cooperia, David Bowieta ja Lou Reedia. Istua samoissa pöydissä Willem de Koonigin, Andyn ja Edie Sedgwickin kanssa. Tutustua Patti Smithiin ja Robert Mapplethorpeen. Käydä laittamassa jalalla koreasti Studio 54:ssa. Olla osa sitä kuhinaa, josta edelleen puhutaan. 

Rakastan myös 70-luvun estetiikkaa, varsinkin pukeutumisessa. Ja New Yorkia tietysti ihan muuten vain. 

Sen takia olinkin innoissani jo ennen yhdenkään jakson katsomista, kun luin Vinylin esittelytekstin HBO Nordicilta. Sarja kertoo juurikin näistä vuosista, ja vieläpä levy-yhtiöpomon näkökulmasta. Olisin ollut jo myyty pelkästään tästä setupista, mutta lisättäköön vielä tähän, että sarjan on luonut Mick Jagger ja ohjannut Martin Scorsese. 

Ps. Jos ihmettelette kuvavalintaa tähän postaukseen, niin se ei tosiaan mitenkään liity aiheeseen. Lähipäivinä ei ole vain kyennyt ottamaan kameraa käteen, joten tässä nyt kuva minusta New Yorkissa viime talvena. :D