SOME työmarkkinoilla- uhka vai mahdollisuus?

Olimme torstaina ystäväni kanssa kuuntelemassa tanskalaisen bloggaajan mielipiteitä blogiskenestä tänä päivänä Sugarin Showroomilla. Hän nosti esiin aika mielenkiintoisen pointin siitä, että tänä päivänä tanskassa esikoiskirjailijan on mahdotonta saada kustannussopimusta, ellei hänellä ole blogia. Hiukan sama ilmiö on tullut esiin muillakin aloilla. New Yorkissa ollessani ystäväni sanoi sosiaalisen median olevan uusi anoreksia mallimaailmassa, viitaten siis siihen että casting tilaisuudessa ei ole enää väliä, oletko langanlaiha vaan tärkeintä on seuraajiesi määrä. Voit olla täysin normaalipainoinen, erikoisenkin näköinen ja vaikkapa hyvin tatuoitu. Jos sinulla on paljon seuraajia Instagramissa, on sinulle myös paljon töitä tarjoilla. 

Nykypäivänä tuntuu, että monissa ammateissa sinun pitää olla jollain tapaa tunnettu, jo ennen kuin sinut palkataan. Erilaisiin positioihin halutaan kiinnostavia henkilöitä ja kiinnostavuuden tuntuu määrittelevän numero sosiaalisen median kanavissa. Tämä on melko raakaakin, sillä kaikki ihmiset eivät halua olla samalla tavalla esillä ja avoimia omasta elämästään. Olin kauhistellut tätä kehitystä jo jonkin aikaa, mutta eilen tanskalainen bloggaaja sanoi jotain, mikä sai minut näkemään asiat hiukan toisessa valossa. 

Vaikka sosiaalinen media luo mahdollisesti paljon lisäpaineita, luo se samalla myös paljon mahdollisuuksia. Enää kontaktit ja koulutus eivät välttämättä olekaan pääosassa mielenkiintoisen työn saamiseen, vaan omaa osaamistaan pääsee näyttämään helpommin ja suuremmalle yleisölle erilaisten some-palveluiden kautta. Esimerkiksi blogi on loistava kanava esitellä omaa osaamistaan, oli kyse sitten mistä taidosta tahansa. Siinä missä ennen blogeja pidettiin päiväkirjamaiseen tapaan omasta elämästä, tänä päivänä ne keskittyvät yleensä muutaman mielenkiinnon kohteen ympärille ja sisältö saattaa olla hyvinkin harkittua ja laadukkaasti toteutettua. 

On eri asia sanoa omaavansa hyvän visuaalisen simän, kuin näyttää esimerkiksi taidokkaasti rakennettua ja kaunista instagram-tiliä. Arvostan ehdottomasti koulutusta todella paljon ja rohkaisenkin kaikkia opiskelemaan jonkun tutkinnon. Silti tutkinto itsessään ei vielä takaa mitään työpaikkaa ja joku itseoppinut saattaa viedä työpaikkasi, sillä hän on tuottanut someen sisältöä koko sen ajan, kun on itse istunut koulun penkillä. Siinä vaiheessa, kun kerrot mahdolliselle tulevalle työnantajalle osaavasi tuottaa esimerkiksi mielenkiintoista videosisältöä, on toisella näyttää mustaa valkoisella omien videoidensa kiinnostavuuden katselukerroissa. Yhden ihmisen mielipide ei myöskään saa niin suurta painoarvoa, sillä vaikka joku rekrytointiprosessin ihmisistä ei näkisi sinua kiinnostavan sisällön tuottajana, voi sosiaalinen media kertoa jotain muuta. 

Mitä mieltä te olette tästä muutoksesta? Luoko sosiaalinen media enemmän paineita vai mahdollisuuksia työmarkkinoilla?

 

Nowadays, when you're applying  for a job, the most important thing might be the number of your followers on your social media. I think it creates a lot of pressure, because sharing your life with so many people doesn't come naturally for many people. But it also creates opportunites. You don't have to share any personal things, you can focus on your work. If you are creative and want to share your work with the world, you don't need a publishing deal or an art gallery space anymore to show your passion. Anyone can start a blog, instagram or snapchat and create great content there. When you are looking for a job, it's great that you can show what you've already done. 

 

 

Kommentit

Taru Mari
Stuff About

Minusta tämä on hieman kaksipiippuinen juttu. Kaikki eivät juuri halua olla aktiivisia somessa ja itsekään en esimerkiksi ole instassa tai Snapchatissa (ainakaan vielä :D). Ärsyttää myös jos johonkin kilpailuun ei voi osallistua, muuta kuin lisäämällä Instagramiin kuvan jollain tägillä. :D

Toisaalta yleensä somesta on hyötyä tai haittaa vain juurikin niillä aloilla, joilla vaaditaan joka tapauksessa jonkin asteista näkyvyyttä mediassa. Joten sellaiset henkilöt olisivat varmasti muutenkin somessa aktiivisia. :)

Taru Mari
Stuff About

Lisään tähän vielä, että musta on hassua että joku saa levytyssopimuksen vaikka ei olisi musiikillisesti lahjakas jos on vain paljon seuraajia Instassa. Sen sijaan jos joku saa sopparin Youtube-videoilla, joissa laulaa niin sehän on vain hyvä. :)

Elisa Lepistö

Toi on kyllä jännä pointti! Mutta toisaalta artistijuus on paljon muutakin kuin hyvää lauluääntä. Mutta ei se tietenkään kamalan järkevää on, jos musiikillisesti lahjaton saa diilin pelkkien seuraajien takia :D En tiedä onko näin käynyt, mutta aika hullultahan se kuulostaa!

Taru Mari
Stuff About

Totta, ei pelkkä laulutaitokaan  riitä! Olen kuullut joitain tapauksia, että näin olisi käynyt, mutta varma ei tietenkään voi olla. Autotune vaan käyttöön, suuri markkinointi ja parhaat tuottajat kehiin niin uusi tähti on syttynyt taivaalle. :D

EricaK
EricaK

Somemaailma on niin ihmeellinen! Hyvä kun ihmiset osaavat työllistää itsensä eri tavoilla, ei robottiaika kuitenkaan kovinkaan kaukana häämötä. Siinä vaiheessa tarvitaan kaupan kassaa lähinnä hymyilemään nätisti (jos sitäkään).

Viime työhaastattelussa haastattelija kysyi sopiiko käydä vilkaisemassa blogia - sain paikan joten tuskinpa tästä ainakaan suurempaa haittaa on ;) 

Elisa Lepistö

Mahtavaa! Ja siis uskon, että blogin pitämisestä on monessakin paikassa hyötyä :) Riippuu tietysti myös siitä, minkälainen tyyppi on haastattelemassa! 

Elisa Lepistö

Monilla aloilla se ei vain enää rajoitu LinkenIniin, vaan tosiaan muissakin kanavissa täytyy olla, joka on aika jännä. Jotenkin mielsin sen ennen niin vahvasti yksityiselämään liittyväksi asiaksi, mutta nykyään rajat ovat vähän hälventyneet. Ja tietenkin tämäkin on alasidonnainen juttu, monissa ammateissa näillä asioilla ei tietenkään ole mitään väliä :)

MarianneSe (Ei varmistettu) http://mariannesendenali.com

Itse olen 20-vuotta ja vasta lukiosta kirjoittanut nuori nainen ja voin sanoa omasta blogistani ja some kanavista olleen pelkkää hyötyä työnhaussa. Olen tiedostanut aina sen, että tulevat työnantajat voivat nähdä kaikki julkaisuni ja julkaisenkin aina se mielessä pitäen(ettei se tule tulevaisuudessa negatiivisessa mielessä vastaan), ja myöskin että voin käyttää niitä hyötynä työnhaussa. Jatkan vielä opiskelemaan kauppatieteitä ja mielestäni olisi mahtava tulevaisuudessa käyttää somea hyödyksi ja ehkä jopa tehdä jotain siihen liittyvää työtä! :)

Elisa Lepistö

Toi onkin tosi fiksu asia pitää mielessä, kun blogia kirjoittaa. Itsekin olen aina sen pitänyt takaraivossa. Ja hienoa kuulla, että some-osaamisesta on ollut jo hyötyä. Veikkaan että sen kysyntä tulee vain kasvamaan jatkossa!

Kultalintu (Ei varmistettu)

Heips! Ihan ekaks pakko sanoa et tää on mielenkiintonen aihe, ja kertoo varmasti jotain nykypäivän menosta. Somekanavia on myös ihan älyttömästi :D Ihan hullua!

Itse kuulun juuri tuohon porukkaan jota oman elämän avaaminen netissä - blogin muodossa - ei kiinnosta. Sen sijaan yritän päivittää Instagram- ja tumblr- tilejäni mahdollisimman usein, ja postaan kuvia mm. koulutöistäni, omista projekteista (uskon että tästä on hyötyä, koska opiskelen graafista suunnittelua).

En usko että joka alalla somesta/blogista on hyötyä. Ja riippuu myös mitä ja miten sinne blogiin kirjoittaa.

Elisa Lepistö

Siis just näin! Ja visuaalisella alalla tollasista sun mainitsemista kanavista on varmasti enemmänkin hyötyä kuin blogista. Aika jännä muuten miettiä, millaista graafinen suunnittelu on ollut ennen digiaikaa. :)

Mimmu+ (Ei varmistettu)

Mieletön hame/mekko!! Mistä se on? :)

Romikatarina (Ei varmistettu) http://romikatarina.kuvat.fi/blog/

Katsoin myös, että wautsi mikä mekko! Pääsee myös paremmin oikeuksiinsa sun päällä kuin noissa mallikuvissa (:

hmm (Ei varmistettu)

Mietiskelin tätä jonkin aikaa, ja loppujen lopuksi itselleni jää tunne, että some luo kyllä enemmän paineita, kun oikeita mahdollisuuksia. Blogin kirjoittaminen, tyylikkään Instagram-tilin ylläpito, aktiivinen snäppäily - nehän vievät aikaa kuin päivätyö. Tuntuu jotenkin ahdistavalta ajatukselta, että parikymppisenä pitäisi jo olla luomassa pätevää somekuvaa itsestään, jotta vaikkapa viiden vuoden päästä tutkinto kourassa olisi vakaa somepohja osaamisen tueksi työnhaussa. Vakaa suosio harvoin kun tulee hetkessä, kyllähän esimerkiksi suuri osa Suomenkin suosituimmista bloggareista on kirjoitellut omalle sivulleen jo viidestä kymmeneen vuoden verran! Someen panostus vie väistämättä aikaa niiltä muilta hommilta, kuten opiskelulta. Somemenestys on kuitenkin valtavan epävarmaa, ja kaikki se työ menee monella ihan hukkaan, kun sisältö ei tavoita oikeaa yleisöä. Siinä missä kouluttautumisen näen enemmän rahan laittamisena pankkiin, sometilien hienosäätö voi olla kuin arpalipun ostaminen - isot voitot pienet todennäköisyydet.

Tästä kaikesta huolimatta näen väistämättömänä sen, että someilun merkitys tulee jatkossa vain kasvamaan. Toivottavasti kuitenkin niin, että hiljaisemmillakin, sensaatiota ja seuraajia tavoittelemattomilla persoonilla on mahdollisuus yhtäläiseen menestymiseen.

hmm (Ei varmistettu)

Luin kommenttini uudestaan, ja siitä sai ehkä vähän puutteellisen kuvan mitä ajoin takaa. :D Tai siis että mielestäni bloggaus ym. kannattaa ehdottomasti, jos vaan yhtään on intohimoa sellaiseen touhuun, ja aiheita joista haluaa kirjoittaa, jakaa kuvia jne. Mutta sen sijaan tuntuu ahdistavalta, että paineen alla samanlaista sisältöä yrittävät tuottaa myös henkilöt, jotka eivät oikeastaan haluaisi, mutta eivät halua jäädä muiden jalkoihin, kun kilpaillaan samoista duuneista. Odotukset yhdeltä ihmiseltä ovat niin korkeat, että ajatuksestakin jo uupuu...

Kommentoi