SOME työmarkkinoilla- uhka vai mahdollisuus?
Olimme torstaina ystäväni kanssa kuuntelemassa tanskalaisen bloggaajan mielipiteitä blogiskenestä tänä päivänä Sugarin Showroomilla. Hän nosti esiin aika mielenkiintoisen pointin siitä, että tänä päivänä tanskassa esikoiskirjailijan on mahdotonta saada kustannussopimusta, ellei hänellä ole blogia. Hiukan sama ilmiö on tullut esiin muillakin aloilla. New Yorkissa ollessani ystäväni sanoi sosiaalisen median olevan uusi anoreksia mallimaailmassa, viitaten siis siihen että casting tilaisuudessa ei ole enää väliä, oletko langanlaiha vaan tärkeintä on seuraajiesi määrä. Voit olla täysin normaalipainoinen, erikoisenkin näköinen ja vaikkapa hyvin tatuoitu. Jos sinulla on paljon seuraajia Instagramissa, on sinulle myös paljon töitä tarjoilla.
Nykypäivänä tuntuu, että monissa ammateissa sinun pitää olla jollain tapaa tunnettu, jo ennen kuin sinut palkataan. Erilaisiin positioihin halutaan kiinnostavia henkilöitä ja kiinnostavuuden tuntuu määrittelevän numero sosiaalisen median kanavissa. Tämä on melko raakaakin, sillä kaikki ihmiset eivät halua olla samalla tavalla esillä ja avoimia omasta elämästään. Olin kauhistellut tätä kehitystä jo jonkin aikaa, mutta eilen tanskalainen bloggaaja sanoi jotain, mikä sai minut näkemään asiat hiukan toisessa valossa.
Vaikka sosiaalinen media luo mahdollisesti paljon lisäpaineita, luo se samalla myös paljon mahdollisuuksia. Enää kontaktit ja koulutus eivät välttämättä olekaan pääosassa mielenkiintoisen työn saamiseen, vaan omaa osaamistaan pääsee näyttämään helpommin ja suuremmalle yleisölle erilaisten some-palveluiden kautta. Esimerkiksi blogi on loistava kanava esitellä omaa osaamistaan, oli kyse sitten mistä taidosta tahansa. Siinä missä ennen blogeja pidettiin päiväkirjamaiseen tapaan omasta elämästä, tänä päivänä ne keskittyvät yleensä muutaman mielenkiinnon kohteen ympärille ja sisältö saattaa olla hyvinkin harkittua ja laadukkaasti toteutettua.
On eri asia sanoa omaavansa hyvän visuaalisen simän, kuin näyttää esimerkiksi taidokkaasti rakennettua ja kaunista instagram-tiliä. Arvostan ehdottomasti koulutusta todella paljon ja rohkaisenkin kaikkia opiskelemaan jonkun tutkinnon. Silti tutkinto itsessään ei vielä takaa mitään työpaikkaa ja joku itseoppinut saattaa viedä työpaikkasi, sillä hän on tuottanut someen sisältöä koko sen ajan, kun on itse istunut koulun penkillä. Siinä vaiheessa, kun kerrot mahdolliselle tulevalle työnantajalle osaavasi tuottaa esimerkiksi mielenkiintoista videosisältöä, on toisella näyttää mustaa valkoisella omien videoidensa kiinnostavuuden katselukerroissa. Yhden ihmisen mielipide ei myöskään saa niin suurta painoarvoa, sillä vaikka joku rekrytointiprosessin ihmisistä ei näkisi sinua kiinnostavan sisällön tuottajana, voi sosiaalinen media kertoa jotain muuta.
Mitä mieltä te olette tästä muutoksesta? Luoko sosiaalinen media enemmän paineita vai mahdollisuuksia työmarkkinoilla?
Nowadays, when you’re applying for a job, the most important thing might be the number of your followers on your social media. I think it creates a lot of pressure, because sharing your life with so many people doesn’t come naturally for many people. But it also creates opportunites. You don’t have to share any personal things, you can focus on your work. If you are creative and want to share your work with the world, you don’t need a publishing deal or an art gallery space anymore to show your passion. Anyone can start a blog, instagram or snapchat and create great content there. When you are looking for a job, it’s great that you can show what you’ve already done.
