Surffikisat

Eilen oli vuorossa elämäni ensimmäiset surffikisat. Ne järjestettiin Kedungun rannalla ja kaikki leiriläiset saivat halutessaan osallistua. Sara ilmotti minutkin mukaan, ja kokoajan takaraivossani oli mahdollisuus viime hetken jänistämisestä. Kisa itsessään oli todella letkeä ja rento ja paikanpäällä oli muutenkin ihan huikea tunnelma. Aamun pilvisyys muuttui pian yhdeksi reissun kuumimmista päivistä, stereoista pauhasi täysillä musiikki, juontaja kevensi jännitystä vitseillään ja porukka kannusti kisaajia pitkässä rivissä.

Mimmit oli jaettu neljään ”hittiin”, joista minä ja Sara olimme viimeisessä. Kisa alkaa siinä vaiheessa kun kaikki kisaajat ovat meloneet lineuppiin, ja vihreä lippu nostetaan merkiksi siitä, että 20 minuutin aikaraja alkaa. Siinä ajassa on tarkoitus näyttää taitonsa ja ottaa mahdollisimman monta aaltoa. Kun jäljellä on viisi minuuttia, vaihdetaan lippu keltaiseen. Punaisen lipun kohdalla ja torven soidessa aika on ohi. 

Omalta osalta kisat ei menneet kovin putkeen, mutta Sara eteni finaaliin asti ja tuli lopulta kolmanneksi! Hauskaa oli silti, ja olen todella iloinen siitä että osallistuin, vaikka sitä ennen jännitinkin jotenkin yllättävän paljon. Lautani oli hajonnut, joten alla oli uusi ja pienempi, millä en ollut surffannut vielä aiemmin. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja nyt voin olla iloinen siitä että uskaltauduin mukaan.  Kisahulinat kestivät koko päivän, sillä campille palatessa oli vielä palkintoseremoniat, päivän videon katselua ja Bintang-aiheisia seurapelejä. Ihan mahtava päivä kaiken kaikkiaan!