Treeniaamu

Olin torstaina ennen koulua kivassa Reebokin järjestämässä aamutilaisuudessa. Tiina Vainio (joka on muuten keksinyt saunayogan) piti meille Les Mills Grit Cardio-treenin, joka kesti puoli tuntia. En osannut arvatakaan, kuinka rankka rutistus oli edessä. Kuulin että tarkoituksena on tehdä maksimisykkeellä eri harjoituksia, kuten erilaisia hyppyjä, punnerruksia ja kyykkyjä. Ajattelin että loistavaa, I got this.. Näinhän minä treenaan kotonakin.

 

 

No joo, periaatteessa kyllä, mutta aika eri sykkeillä mentiin. Ryhmässä tulee vedettyä itsensä aivan eritavalla piippuun. Suosittelen tuntia lämpimästi kaikille, jotka haluavat kunnon rääkkitreenin! Siellä sinut tosissaan pakotetaan pois sieltä mukavuusalueelta. Kuvittelin, että treenaan kotonakin kovaa, mutta totuus paljastui kyllä tuolla. Teimme 2 minuutin mittaisia jaksoja, joissa toistettiin kolmea eri liikettä, kutakin 10 kappaletta ja pitämättä taukoja. Kuulostaa paljon helpommalta, mitä se todellisuudessa oli. Ensin oli ihan kamala olo treenin jälkeen, mutta suihkun jälkeen aamupalaa saadessa alkoi tuntumaan jo ihan loistavalta. Ja kun kuulin, että Tiina on yli 40, putosi leukani lattiaan. Sanoin, että treenaan mielelläni näin vaikka joka päivä jos minulla on hänen ikäisenään sellainen kroppa. Höpöteltiin Tiinan kanssa vielä aamiaisen merkeissä ja puhuimme uusista treenisuuntauksista ja siitä kuinka ihmiset kiinnittävät henkiseen hyvinvointiinsa entistä enemmän huomiota.Hän kertoi, että Jenkeissä on nykyään ”digital detox”-paikkoja joihin voi mennä kuten muihinkin vieroituslaitoksiin. Siellä siis vieroitutaan kaikesta digitaalisesta. Nykyään olemme kokoajan tavoitettavissa ja jonkun elektroniikan äärellä. Nykyteknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä. Myös yhteisöllisyys on kasvava trendi urheilemisessa. Nykyään on helppo perustaa facebook-ryhmiä esimerkiksi naapurien kanssa. On lenkkiseuraa ja ryhmässä salillakävijöitä. Itse allekirjoitan kyllä täysin sen, että porukalla treenaaminen on paljon hauskempaa kuin yksin. 

 

 Kuvat: Reebok / Roope Virtanen ja Lasse Perkkiö