Tsemppaamisesta ja esikuvista
Jonkin aikaa sitten minua pyydettiin kirjoittamaan tsemppaamisesta ja innostamisesta. Toiveena oli myös kertoa ihmisistä keitä ihailen ja siitä, miksi juuri he innostavat minua?
Aloin pohtia omia esikuviani ja totesin melkein kaikkien tulevan lähipiiristäni. En oikeastaan ole ikinä ollut sellainen julkisuuden henkilöiden ihailija. Saan enemmän innostusta ystävistäni, perheenjäsenistäni ja ihan tavallisista ihmisistä. Meillä on esimerkiksi perheen kesken sellainen Whatsapp-ryhmä, johon kirjoitamme aina urheilusuorituksista sekä liikuntaan liittyvistä jutuista. Siitä saa usein itsekin kimmokkeen lähteä vaikkapa lenkille, ja on ihana iloita toisten onnistumisista. Myös kaikki ystäväni ovat harrastaneet jotain urheilua pienenä ja kuntoilevat edelleen. Se innostaa myös itseäni pitämään omasta kropasta huolta. Ja tietysti yhdessä liikkuminen on innostavaa ja usein sillä tavalla saa puskettua itseänsä vähän pidemmälle kuin yksin. Seura tekee usein kaltaisekseen, joten kannattaa miettiä millaisessa porukassa aikaansa viettää. Parhaimmillaan ystävät inspiroivat, innostavat ja kannustavat toinen toisiaan. Pahimmillaan ystäväpiiri voi passivoida, latistaa ja luoda negatiivista energiaa. Itse en esimerkiksi voi sietää laiskuutta muissa ihmisissä, koska se tuntuu tarttuvan minuun.
Yksi poikkeus kuitenkin löytyy julkkispuolelta, nimittäin Jillian Michaels Biggest loser-ohjelmasta. Olen aikaisemminkin puhunut siitä, kuinka paljon pidän ohjelmasta. Osasyy on toki juuri se positiivinen yhteishenki ja tekemisen meininki mikä sarjasta huokuu, sekä tietysti ne uskomattomat muutokset. Toinen syy on Jillian. Hän on ollut lapsena ylipainoinen ja koulukiusattu. Hän kertoo taistelulajien pelastaneen hänen henkensä. Nykyään hänellä on oma tv-sarja ”Losing it with Jillian”, hän on kirjoittanut monta kirjaa ja hänestä oikein huokuu elinvoimaa. 
Tällaisista tarinoista tulee aina itselleenkin sellainen olo, että kaikki on mahdollista. Maailma tarjoaa rajattomat mahdollisuudet, tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa. Omien unelmien seuraaminen on melkein aina pelottavaa, mutta tällaiset esimerkit antavat rohkeutta lähteä tavoittelemaan niitä. Pidän myös kovasti Jillianin tyylistä coachata kisaajia. Hän on tiukka ja tietää mitä tekee. Koska melkein jokaisella kisaajalla on lukkoja joita he eivät ole käsitelleet, Jillian kaivaa ne ulos jo leirillä. Ulkoapäin katsottuna hän saattaa vaikuttaa ilkeältä. Mutta koska murtuminen jokatapauksessa tapahtuisi jossain vaiheessa, on parempi että se tapahtuu leirillä. Seuraavan kerran kun kisaaja kohtaa vastoinkäymisen kotona, hän tietää jo miten selvitä siitä. ”I really don’t have a mean bone in my body! Do you know how easy it would be to tell people what they want to hear? It would be heaven! But, unfortunately, it doesn’t get the job done.”– Jillian Michaels
Lähde
Tällainen tough love asenne ainakin iskee minuun. Jos joskus hankkisin personal trainerin, haluaisin sen olevan aivan yhtä tiukka.
Olisi mukava kuulla myös teidän lukijoiden esikuvista! Mitkä asiat teitä inspiroi?