VÄÄRISTYNYT MINUUS
Kuuntelin toissapäivänä Jari Sarasvuon podcastia kävellessäni ystävän luokse. Mielenkiintoinen lause jäi puheesta mieleen: ”Minä en ole se, joka luulen olevani, enkä minä ole se jonka sinä luulet minun olevan, vaan minä olen se, jonka luulen että sinä luulet minun olevan.”
Ensimmäisellä lukukerralla jokseenkin haastava lause hahmottaa, mutta melko mielenkiintoinen kun se aukeaa. Viime vuosien aikana on tullut tehtyä melko paljon itsetutkiskelua ja tähän asti olen kuvitellut, että käyttäydymme niin kuin muut ihmiset olettavat meidän käyttäytyvän. Nyt vasta ymmärsin, että emmehän oikeastaan voi tietää mitä muut ihmiset meistä ajattelevat. Meillä on vain oma käsityksemme siitä, ja se voi olla täysin vääristynyt. Kuinka hullunkurista onkaan, että alitajunnassa saatamme tehdä päätöksiä sen suhteen, mitä kuvittelemme muiden meiltä odottavan? Voi olla, että alisuoriudumme tehtävistä sen takia että emme itse näe muiden uskovan kykyihimme. Saatamme jättää asioita kokeilematta, koska kuvittelemme muiden näkevän meidät ujoina riskin ottajina tai kaavoihin kangistuneina.
Puhuimme tästä eilen ystäväni kanssa terassikautta avatessamme. Hän kertoi tutustuneensa samankaltaiseen aiheeseen: kuinka minuus voidaan jaotella kokemukselliseen minuuteen ja muistavaan minuuteen. Kokemuksellinen minuus kattaa nykyhetken ja sen miltä sinusta tuntuu juuri nyt. Muistava minuus pitää sisällään tarinat siitä, mitä kerromme elämästämme ja itsestämme itsellemme ja muille. Ajatus pyöri päässäni vielä tänään ja katsoin TED talkin aiheesta. Daniel Kahnemanin mukaan onkin kaksi hyvin eri asiaa olla onnellinen elämässään ja olla onnellinen elämästään.
Muistava minuus on sen, jossa päätöksenteko tapahtuu. Emme valitse asioita kokemuksellisuuden kautta vaan sen kautta, millaisena ne haluamme muistaa. Kahneman kysyy mielenkiintoisen kysymyksen: jos seuraavan ulkomaanmatkan jälkeen kaikki valokuvat reissusta tuhoutuisi ja saisimme muistinmenetyksen ja tietäisimme tämän etukäteen, valitsisimmeko samanlaisen loman? Ajatuksella on mielenkiintoista leikkiä.
Puhuimme myös sitä, kuinka menneisyydessä tapahtuneet negatiiviset kokemukset saattavat vaikuttaa tulevaisuuden päätöksiin huonolla tavalla. Sen lisäksi siis, että peilaamme itseämme sen kautta mitä kuvittelemme muiden ajattelevan meistä, teemme samaa myös itse kertomien tarinoiden avulla. Kokemuksia ei tietenkään pysty muuttamaan, sillä hetki on mennyt jo. Kuitenkin tarinaa kokemuksesta voi muuttaa. Kun alkaa mielessään kertoa tapahtumaa positiivisempaan sävyyn, alkaa se pikkuhiljaa muuttua. Pikku hiljaa alat itsekin uskoa tähän tarinaan ja suhtaudut positiivisemmin tulevaisuudessa saman kaltaisiin tilanteisiin.
Ja niinkuin jo tiedämme, menestys ei takaa onnellisuutta, mutta onnellisuus auttaa menestymään. Sen takia onkin tärkeä miettiä, minkälaisia tarinoita kerromme itsellemme jo eletystä elämästämme. Sillä mitä on tapahtunut, ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, mitä tapahtuneesta ajattelemme.
Ihanaa aurinkoista viikonloppua!