Valokuvan tekemisestä: before & after

Ugly places, pretty portraits – haaste innosti minua niin paljon että päätin jatkaa hiukan saman aiheen parissa. Nämä kuvat ovat nyt tarkoituksella hiukan ”övereitä” muokkauksen osalta. Halusin kuitenkin kokeilla, miten erilaisen tunnelman kuvanmuokkauksella saa luotua näihin keskellä päivää tässä alla olevan kuvan paikassa otetuista kuvista saa kaivettua esiin. Olimme koiran kanssa kävelyllä ja poikaystävälläni oli kamera sillä hän kuvasi samalla yhden työjutun. Päätimme kokeilla, saisiko tällaiseslla ex tempore kuvasessiolla jotain hienoa aikaan. 

Otin neuleen pois, jonka alla minulla oli vain yöpaita. Olen kuitenkin sitä mieltä että usein paljas iho näyttää jollain tavalla mielenkiintoisemmalta kuvassa. En tiedä miksi. Nappasin toiseen käteen maasta löytyneen katkenneen saniaisen ja toisessa kädessä oli koira. 

Olen ollut aina sitä mieltä että valokuva luodaan, eikä sitä vain oteta. Toisaalta arvostan hurjasti myös sellaisia kuvaajia, jotka osaavat taltioida jo itse kuvaan jotain niin hienoa ettei jälkikäsittelyä tarvitse. Itse kuitenkin pidän kaikista eniten siitä vaiheesta, kun pääsee määrittelemään valoja ja värejä uudestaan, luomaan uusia tunnelmia ja miettimään millainen sävymaailma kuhunkin kuvaan sopisi.

Sara puhui podcastissa oman valokuvausidentiteetin löytämisestä ja eräänlaisesta testistä, jossa esimerkiksi Pinterestistä etsitään valokuvia, jotka jollain tavalla puhuttelee. Sen jälkeen kuvia tarkastellaan ja mietitään, minkälaisia yhteisiä tekijöitä niillä on. Tein tämän testin viime viikolla. Joku kommentoi taannoin postaukseeni, miksi istun kuvissa haarat levällään. En ollut koskaan ajatellut sen syvemmin asiaa, sillä istun aina haarat levällään (ellei minulla satu olemaan hametta). 

Kuitenkin minua jollain tavalla puhuttelevia kuvia tutkiessani huomasin, että monet viestivät jonkinlaisesta vallasta. Instensiivinen katse, pystyssä oleva leuka, kädet lanteilla, leveä haara-asento tai tietynlainen ilme. Ehkä se jollain tapaa viestii siitä, millaisena haluan naisen kuvata. Vahvana, omanarvontuntoisena, anteeksipyytelemättömänä ja ”soturimaisena”. 

Valokuvatesti on myös siinä kätevä, että voi tutkia kuvien sävymaailmoja ja miettiä minkälainen väritys itseä kiehtoo. Ovatko kuvat tummia, vaaleita, kontrastisia, pehmeitä, värikylläisiä vai haaleita? Ja millaisina eri värit kuvataan? Onko sininen liilahtava vai enemmän turkoosi? Onko vihreät keltaisen vihreitä vai enemmän siniseen kallellaan? Teen itse joskus myös niin, että valitsen jonkun kuvan jonka sävymaailma kolahtaa jollain tapaa ja asetan sen oman kuvani vierelle muokatessani sitä. Sitten vertailen, miten omasta kuvasta saisi saman sävyisen. 

Esimerkiski tässä esimerkkikuvassa vihreän värikylläisyyttä on allennettu reippaasti ja sen sävy on hyvin sininen. Keltaisia, punaisia ja oransseja on tummennettu ja niiden värikylläisyyttä on myös alennettu. Samalla punaisen skaalaa on vaihdettu pinkistä enemmän oranssiin päin. Kuvaa on tummennettu yleisesti, mutta valoisimpia kohtia on vielä entisestään vaalennettu ja varjokohtia tummennettu, jotta lopputulos on melko dramaattinen.

Kiinnostaako tällaiset kuvamuokkauspostaukset? Ja jos kiinnostaa, mitä haluaisitte sen suhteen tietää tai oppia?