Vanha asuinalue vs. uusi

Lisää snäpistä keräiltyjä postaustoiveita (jotka ovat olleet muten aivan loistavia, kiitos niistä): vanhan ja uuden asuinalueen vertailu. Olen asunut elämäni aikana todella monenlaisissa ympäristöissä ja asunnoissa. Lapsuuteni vietin ruskeasuolla, keskuspuiston kupeessa meidän ihanassa punavihreässä kuplassa. Tunsin kaikki kerrostalomme naapurit nimeltä ja koko pihapiirin voimin tehtiin asioita. 11-vuotiaana muutin isäni kanssa kahdestaan Meilahteen, joka oli varsin lähellä, mutta fiilikseltään täysin erilainen. En tuntenut korkeasta kerrostalostamme ketään ja keskuspuiston sijaan ikkunasta näkyi mannerheimintie. 

Sen jälkeen olen asunut Maunulassa, Herttoniemessä, Vantaalla, Itäkeskuksessa, Punavuoressa, Hermannissa, ja nyt Munkkiniemessä viimeiset 5 vuotta. Olemme viihtyneet täällä loistavasti. Seutu on rauhallista ja luonto on lähellä. Kävellen pääsee hetkessä merenrantaan eikä keskuspuistokaan ole kaukana. Seurasaari on kivenheiton päässä ja sinne on kiva tehdä kävelytreffejä töölössä asuvien ystävien kanssa. Cafe Torpanranta on aurinkoinen kesäterassi lounaalle ja talvella siellä on ihana käydä kuumalla kaakaolla.

 Kauppavaihtoehdot ovat puolestaan Munkassa todella surkeat, ja ne rajoittuvat kahteen ylihintaiseen Alepaan. Toinen vaihtoehto on ollut ottaa munkkivuoren ostarille bussi ja käydä siellä kaupassa. Palveluita ei siis ole mitenkään liikaa ja niihinkin on pitkät kävelymatkat. Lähin ystävämme asuu monen kilometrin päässä töölössä, joten extempore visiittejä ei tule oikein harrastettua. Vaikka kaupungille pääsee puolessa tunnissa, on matka silti sen verran pitkä että harvemmin jaksaa lähteä vain piipahtamaan jossain (onpa muuten ihana sana tuo piipahdus).

Cafe Torpanranta ilta-auringossa.

Oven edessä voi törmätä kadulla tallustelevaan kettuun.

Auringonlaskua saa tuijotella kaikessa rauhassa merinäköalalla. 

Seurasaaren laiturilla on oma spottimme, jossa käymmä muun muassa pelaamassa lautapelejä.

Nyt muutamme Torkkelinmäelle, josta olen todella innoissani. Kaupunginosa on täynnä vanhoja, toinen toistaan kauniimpia rakennuksia, ja hinnat ovat vielä halvempia kuin esimerkiksi töölössä tai punavuoressa. Uuden asuntomme vieressä muutaman korttelin säteellä asuu nopeasti laskemalla ainakin 14 kaveriamme (Sara ja Juuso jopa näköyhteyden päässä), ja vielä enemmän tuttavia. Voin jo sieluni silmin kuvitella arkipäiväisetkin ex tempore treffit, arkiruokakutsut puolin ja toisin, jaetut saunavuorot, telkkarin tuijottelut isommalla porukalla ja kävelytreffit eri kokoonpanoilla. 

Yksi eniten intoa aiheuttavista asioista on palveluiden läheisyys. Kävelymatkan päässä löytyy tämän hetken kiinnostavimmat ravintolat ja baarit, kuten esimerkiksi Wino, Panema, Kampai3, Kolmon3n, Kaiku, Siltanen, Onda, Tenho, Skiffer, Molotow, Roots, Rupla, Namnam, Earlybird, Silvoplee, Lemongrass ja Pupu. Niiden lisäksi aktiviteetteja löytyy muitakin. Voi mennä Rivieraan leffaan (jossa en ole vieläkään käynyt), Mascottiin pelaamaan bilistä tai William K.:hon lautapeleja, voi mennä urheiluhalliin keilaamaan tai Hakaniemen palloiluhalliin racket ball turnaukseen. Ei tarvitse merikerhon terassilla istuessa tuijotella reittiopasta ja jännittää milloin viimeinen bussi lähtee ja voi vain käväistä moikkaamassa kavereita jotka ovat puistossa piknikillä. 

Kauppamahdollisuudet paranevat huomattavasti, sillä hakaniemen tori ja ympyrätalon isot kaupat ovat lähellä, mutta myös esimerkiksi Kurvin 24 h Alepa ja Lidl löytyy vierestä. Olen innoissani myös kaikista etnisistä kaupoista, joista saa wasabijauhetta ja erikoisempia mausteita ja soosseja. Syksyllä kalasatamaan avautuu REDI, johon tulee vielä lisää palveluita, sekä ne isot ruokakaupat joita vailla on autottomana ollut kaikki nämä vuodet. 

Jottei menisi ihan Kallion ylistämiseksi koko postaus, niin onhan siellä toki huonot puolensakin. Vaikka se on siistiytynyt todella paljon viimeisten vuosien aikana, on esimerkiksi Kurvissa vielä vähän pelottavaa porukkaa silloin tällöin (eli aika usein). Piritorillakaan en kovin mielelläni hengailisi, mutta en näe sille toisaalta tarvettakaan. Minulle on jäänyt hiukan traumoja itäkeskuksessa asuttuani, sillä silloin Tallinnan aukiolla oli välillä melko tiheitäkin tilanteita. Torkkelinmäeltä kuitenkin pääsee pois muitakin reittejä kuin kurvin läpi.

Myös ulkoilumahdollisuudet ovat paljon huonommat. Puistoja on jonkin verran, tokoinranta ja töölönlahti on ihan vieressä, mutta eipä ne nyt ihan näille munkan ulkoilumahdollisuuksille pärjää. Plussaa toisaalta mustikkamaasta, johon pääsee nykyään siltaa pitkin. Onhan sinne toki hiukan pidempi matka, mutta esimerkiksi pyörällä hurauttaa melko nopeasti. 

Matka keskustaan lyhenee, vaikka ihan ydinkeskustaan harvoin on edes asiaa. Sitä tärkeämpää on kuitenkin TFW:lle matkan lyhentyminen, josta olen aivan pähkinöinä. Enää ei tarvitse laskea 45 minuuttia matkaan, vaan se on parin raitiovaunupysäkin päässä. Myös matka toimistolle puolittuu ja helpottuu kaikin puolin. Nämä päivittäiset arjen helpotukset ovatkin niitä joita todella odotan. 

Olisi mielenkiintoista kuulla myös omien asuinalueidenne plussia ja miinuksia!